Parhaat lastenlaulut, kirjoina ja levyinä

Musume rakastaa musiikkia. Äitini mukaan kaikki vauvat ja taaperot rakastavat joten en ole tästä tosin ihan varma..

Muistan, kun raskausaikana neuvolassa terveydenhoitaja kehotti laulamaan vauvalle. En pystynyt. En siksi, etten “osaisi laulaa” (ihan kuin vauvalle sillä olisi ollut jokatapauksessa mitään merkitystä osaanko laulaa nuotilleen) eikä siksi, etten olisi kokenut yhteyttä vauvaani. Sanoisin jopa, että laulan keskimääräistä enemmän ihan muutenkin normaalitilassa mutta nyt se ei käynyt päinsä. Jopa ystäväni (varhaiserityisopettaja) totesi iloisesti kerrottuani raskausuutisia: “Tästä se musiikkikasvatus sitten lähtee, laulat sinne kohtuun!!!” En pystynyt laulamaan, koska keuhkoni olivat niin lytyssä, että hyvä, jos sain edes jotenkin hengitettyä.

Tein sentään jotain. En soittanut Mozartia, mutta Vivaldin Neljä Vuodenaikaa oli ahkerassa kuuntelussa etenkin loppuraskaudesta. Lieneekö kuulunut vatsanpeitteiden läpi Musumelle asti, sitä en tiedä.

Mieheni panosti laulupuoleen, koska en siihen itse pystynyt. Hän lauloi mm. Hobitin Misty Mountains -kappaletta joka ilta mahalleni. Musume ei todellakaan tunnistanut tuota kappaletta syntymänsä jälkeen!

Musumen syntymän jälkeen laulaminen ei ollut mikään ongelma! 52 sentin mötkön poistuttua kohdustani, keuhkot saivat ilmaa ja laulu oikein “pulppusi” 🙂 Tuntui, että vanhat (minulle lauletut) kehtolaulut tulivat jostain syvltä alitajunnasta kuin itsestään. Välillä tuntui suorastaan, että lauloin enemmän itselleni itseäni rauhoittaakseni. Laulaminen oli luontevinta hoitotilanteissa ja imettäessä mutta jossain vaiheessa huomasin kolmen kuukauden kohdalla, että kaipasin myös enemmän tekemistä Musumen kanssa. Silloin kaivoin esiin kuvassa olevan Vauvan Vaaka -kirjan. Olen ostanut sen aikoinaan tuliaisiksi Tampereelta itselleni.

Vanhojen suosikkien lisäksi kaipasin nimittäin jotain uutta, biisejä, joita en vielä osannut. Tuu, tuu tupakkarulla ei jotenkin tuntunut tähän aikaan sopivalta.. (tajusin synnärillä ensimmäistä kertaa laulun sanoman, sillä siltä elämä päivän ikäisen vauvan kanssa tuntui; käärittynä kapaloon, “tupakkarullaan” ja se ihmetys; “mistäs sinä tänne oikein tupsahdit..?”)

Vauvan Vaaka on klassikko. Äitini käyttää sitä päiväkodissa paljon myös isompien lasten kanssa ja esimerkiksi “Sisilisko sihisee, suhisee ja huiskii” saattaa olla jollekin tuttu? Rakastan cd:n sovituksia ja instrumenttivalintoja. Lastenlauluja, jotka eivät “särje korvaa”, vau! Kirjassa on leikkiohjeita ryhmille sekä kaksin lapsen kanssa toteutettavaksi. Sekä runoja, ääneen luettuna myös levyllä, vau!

Okei, tää kirja on lainassa meidän äidiltä. En aio palauttaa sitä. Koskaan. Oon kerran ollut päiväkotikäynnillä, jossa laulettiin tuokiolla tästä kirjasta lauluja, ne jäivät jo silloin soimaan päähän. Solisteina on ihan järkyttävän kovia nimiä (Johanna Kurkela, Jarkko Tamminen mm.) ja melodiat jäävät väkisin soimaan päähän. Silleen hyvällä tavalla. Ja sanotukset, ne jotenkin iskee, ovat jopa hauskoja! Muumiperheen lauluretki on täysi kymppi!

Pikku Papu -sarja jatkaa Liisa Kallion ja Soili Perkiön järkyttävän hyvää työtä suomalaisen lastenmusiikin edistäjinä. Musume rakastaa näitä kappaleita! Aluksi tykkäsin vain muutamista kappaleista, nyt tykkään kaikista. Kirjoissa on isot, selkeät kuvat, joista Musume on selvästi kiinnostunut. Pikku Papun laulut kirjassa on enemmän ns. normibiisejä viuluineen ja kitaroineen ja mutta tässä Pikku Papun Orkesterissa on vähän erilaisempia sovituksia ja rytmejä mm. Jamaikalta, Venäjältä ja Afrikasta.

Kuka voisi vastustaa biisiä nimeltä “Höllää, pöllö, höllää”? Vastaus: ei kukaan!!!!

Soiva laulukirja on Musumen yksivuotislahja. Hän rakastui siihen heti. Kaikki klassisimmat lastenlaulut, mitä kuvitella saattaa, instrumentaalisesti säestettynä. Hän laittaa kirjan musat itse päälle, suoristautuu ja alkaa hytkyä. Niin suloista. Useamman kerran hän on myös nukahtanut musiikkien soidessa. Tässäkin kirjassa on nuotit säestämistä varten.

Aa tuuti lasta taitaa olla muistaakseni kirpparikirja. Mukavia vähän rauhallisempia kappaleita melko perinteisellä otteella. Musumen ja isin suosikkeja ovat olleet mm. “Oravanpesä”.

Hilla ja Liisi edustaa hieman epätyypillistä lastenlaulugenreä. Säestyksenä on nimittäin klassista musiikkia. Kymi Sinfonietta on äänittänyt cd-levyllisen lasten usiikkia musiikkiluokkien kuoron kanssa. Yllättävän raikas kokonaisuus! Jotenkin myös tykkään laulujen teemoista, matkalle lähtemisestä ja seikkailuista, jotka muodostavat ikään kuin kokonaisen tarinan.

Miksi sitten ostaa lasten cd-levyjä? Eikö sanat voi katsoa googlesta? Aika epäekologista? Miksei Spotify kelpaa? No, kelpaahan se. Musumella on oma soittolista myös Spotifyssa, se jonka tein raskausaikana Vivaldeineen. Kirjoitan kuitenkin myöhemmin aiheesta, miksi suosin oikeita kirjoja e-kirjojen sijaan ja miksi suosin cd- ja dvd-levyjä suoratoistopalvelujen ja Youtuben sijaan.

Kirjoita kommentteihin sun lemppari lastenlaulu!

terveisin Heini