Kesäkuisen imetyksestä osa 2 – kun kaikki alkoi sujua

Kuva Jenni Höök

Vauvan täyttäessä 3kk, imetyksessä tapahtui jotakin. Yhtäkkiä, se olikin ihan sairaan helppoa. Imetin missä vain, milloin vain. Kaikki asennot onnistuivat, ei minkäänlaisia vaikeuksia. Vauva kehittyi, kasvoi ja oppi paremman imuotteen. Yhtäkkiä Mimmin suusta ja nännistä tuli kuin kaksi magneettia, jotka vetivät toisiaan puoleensa. Kuului vain HAM, kun vauva haukkasi kiinni. Imetyksestä tuli luonnollista, helppoa, nopeaa ja käytännöllistä. Alku kun oli ollut kaikkea muuta kuin noita adjektiiveja. (Lue teksti täältä!)

Minulla ei ollut koskaan ongelmaa maidon liikatuotannon kanssa. Ennätykseni kertapumppauksella oli 30ml ja sekin siten, että yöllä erikseen heräsin pumppaamaan. Yleensä tulos oli 10ml (eli alle ruokalusikallinen). Säälittävää. Pikkuinen vauvani söi suoraan rinnasta kaiken, mikä irti lähti.. En siis saanut lainkaan varamaitoa varastoon, kunnes löysin alipainepumpun. Tai no, oikeastaan mammakaverit sen löysivät. Ideana on, että vauvan ollessa rinnalla, laitetaan alipainepumppu toiseen rintaan kiinni. Toimitus näyttää erittäin irvokkaalta mutta pumppaamiseen verrattuna on ihan sairaan helppoa, nopeaa ja rintaystävällistä (ainakin itselleni). Alipainepumppu ei oikeastaan ole mikään pumppu ollenkaan, vaan sellainen silikoninen tuubi vain. Itselleni tuli siitä mieleen osastoajoista tuttu “sorsa”. Alipainepumppu sai ollaan paikallaan vauvan imutellessa ensimmäistä rintaa. Siihen valui kuin taikaiskusta maitoa toisesta rinnasta! Mitä ihmettä! Eikä se edes tuntunut miltään (pumppaamiseen verrattuna!). Nerokasta! Helppoa! Pumppaamiseen ei näin kulunut ylimääräistä aikaa. Tällä keinolla sain ainoat varamaidot pakkaseen, sillä tosiaan ylimääräistä ei muuten tullut lainkaan. Kiitos vielä Anniinalle, jolta sain pumpun lainaan!

Vauvan aloitettua kiinteät ruuat hän ei ollut niistä innoissaan. Lähes poikkeuksetta annoin hänelle (ohjeiden vastaisesti) ensin kiinteän ruuan ja siihen maitoa päälle. Maidon tuotanto vähenikin pikkuhiljaa. Lopulta imetin vain aamuisin ja iltaisin. Pikkuhiljaa iltamaitokin jäi pois, omasta halustani. En tarjonnut enää vauvalle oma-aloitteisesti mutta annoin maitoa aina, kun hän sitä pyysi.

Imetystaipaleemme jatkui aina vuoden ja 1kk ikään. Muistan viimeisen kerran hyvin. Oli aikainen aamu, Mimmi oli siinä rinnallani sängyssä juuri heränneenä ja tarjosin hänelle rintaa. Aurinko paistoi verhojen läpi, oli kultainen hetki. Mimmi otti tissin suuhunsa löyhästi, kokeili imeä, katsoi minua ja alkoi nauraa ääneen. Hän ikään kuin sanoi: “Äiti, enhän minä nyt enää tällaista syö!” Sovimme siinä hetkessä yhdessä, että tämä oli tässä. Päätös tuntui hyvältä. Toisaalta läheisyys väheni sen myötä, kun taapero ei enää pysynyt paikallaan sylissä.

Kireä kielijänne

Koska miehelläni on kireä kielijänne (vielä tänäkin päivänä) olin huolissani kireästä kielijänteestä alusta asti. Sairaalassa sanottiin, ettei se ole kireä. Neuvolassa joka toisella kerralla se oli kireä, joka toisella ei. Mielipiteitä oli suuntaan ja toiseen, lääkäristä ja terveydenhoitajasta riippuen. Jopa kirurgi katsoi kielijänteen ja se ei ollut hänen mielestään kireä. Mimmin ollessa alle 2 vuotta, kävimme hammaslääkärissä konsultoimassa asiaa. Lääkäri sanoi heti ettei voi leikata kielijännettä. “Okei, eli se ei ole kireä?” “Täällä ei ole mitä leikata. Kudosta on niin paljon, ettei sitä pysty noin vain nipsaisemaan”. Lopputulos oli, että kielijänne leikataa kirurgisesti, koska koko kieltä pitää kiinni niin paksu kudosrykelmä, että operaatio täytyy tehdä nukutuksessa.

Lapseni on kielellisesti todella lahjakas. Hänellä on laaja sanavarasto ja hän rakastaa kikkailla kielellisesti. Nyt se kireä kielijänne vaikuttaa kuitenkin puheeseen niin paljon, että äännevirheitä on runsaasti. Muut lapset eivät saa aina hänen puheestaan selvää. Hän itse turhautuu, jos yrittää opettaa tiettyjä äänteitä, koska ne ovat hänelle mahdottomia (kieli ei yletä hammasvallille). Kireä kielijänne vaikuttaa usein myös ryhtiin ja pään ja kasvojen alueen kireyksiin.

Imetysvaatteista

Kyselin raskausaikana tutuilta imetysvaatteista. Sain monenlaisia vastauksia, mikä kertoo ehkä hieman, että on monenlaisia imettäjiä ja äitejä sekä erilaisia arkirutiineja ja tarpeita! Yksi sanoi, ettei ostanut ollenkaan imetysvaatteita, kotona imettäessään nosti vaan paitaa ja sillä selvä. Toinen kertoi, että H&M imetystopit riittävät ja ei ole hankkinut muuta liivien lisäksi. Kolmas kertoi, että hän on hankkinut useita imetysliivejä (mm. sporttimallit erikseen) ja lisäksi hänellä oli n. 10 imetyspaitaa. Tämä kolmas ystäväni oli esikoisen vauva-aikana todella menevää sorttia ja ohjasi mm. vauvajumppaa ja liikkuivat paljon ympäri Suomea. 

Imetysvaatteita oli aluksi todella vaikeaa löytää. Etsin kirppareilta ja sieltä löytyikin juuri noita H&M -imetyspaitoja ja toppeja käytettyinä mutta omaa kokoa oli melko vähän tarjolla. Oli myös todella vaikeaa arvioida, mikä se oma koko tulisi olemaan seuraavan puolen vuoden sisällä. Mamalicious-merkkisiä vaatteita löytyi myös käytettynä. Niissä koot vaihtelevat todella paljon mallista riippuen; eräästä juhlapaidasta ei riittänyt edes XL, kun taas neulosmallisesta tunikasta M on ollut erittäin sopiva ja kovassa käytössä. 

Netissä vietin tunteja omantyylisiä vaatteita etsien. Se ei ollut todellakaan helppoa, sillä osa vaatteista huusi mielestäni aivan liikaa OLEN ÄITIYSVAATE.  Kotimaisia imetysvaatteita oli vain muutamia. Kolme löytöäni olivat : HUJAUS – ihan mielettömän hyvät imetysluukut! PIDIBOB – mitoitus on aivan ihanan rento, joka kerta, kun olen pukenut Kukka-kuosisen LEMPI-imetystunikan päälleni, olen saanut siitä kyselyjä ja ihasteluja. Melli Ecodesign. Myöhemmin löysin myös Blaan imetyspaidat mutta niistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Näistä suosittelen ehdottomasti kahta ensimmäistä, sillä näissä imetysluukut olivat aivan omaa luokkaansa. Valitettavasti Hujaus ei enää valmista imetysvaatteita mutta niitä löytyy ainakin Torista hyvin käytettyinä.

Imetysliiveistä olenkin kirjoittanut aiemmin 🙂

terveisin Heini