Yhteistyössä paikallinen joogastudio Yoga and More

Ajatus uuden harrastuksen aloittamisessa saattaa tuntua vaikealta ja jännittävältä. Osaanko, ehdinkö, pystynkö, jaksanko? Onko minulla oikeat välineet, vaatteet, odotukset, ominaisuudet?

Olen nyt tässä neljä vuotta nitkutellut palaamista joogan pariin. Aloin käymään joogassa vuosi ennen häitämme eli 2016. Kävin paljon flow-joogassa ja ilmajoogassakin, joka oli silloin Suomessa aika uusi laji. Mua jännitti ihan sikana aloittaa mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen jännitykseen, mitä paluu joogan pariin mussa aiheutti. Mietin, että mitä opettaja ajattelee, kun en ole käynyt siellä vuosiin? Mietin, miten vartaloni on muuttunut. Mietin, miten harjoitukseni on väkisinkin muuttunut (keskivartaloni ei ole vieläkään entisensä, vaikka vauvani täytti 2-vuotta..) ja nolostelin jo etukäteen sitä, etten “osaa” samoja juttuja kuin silloin joskus ennen.

Pah, miten turhaa! Miksi olen jännittänyt ja viirannut paluuta näin kauan, mietin ensimmäisellä tunnilla? Miksi en ole tullut tänne aiemmin? Miksi en ole hellinyt kehoani, antanut sille sitä, mitä se selvästi tarvitsee? Kuinka monta kertaa olen haaveillut joogasta ja ollut menemättä vain sen takia, että kehoni on 10 kiloa erilaisempi kuin ennen. Ihan hävettää moinen nolostelu ja syyllisyys. Ja muistakaa se, että rasva ei pala kehossa, sen poistuu sieltä hengittämällä. Eli se, mitä teet juuri nyt riittää. Olen oppinut pikkuhiljaa liikkumaan itseäni, omaa hyvinvointiani varten enkä kiloja miettien. Tie on ollut pitkä.

Huomaan, että sama palaamisen vaikeus tulee mulla myös kirjoittamisen ja blogin kanssa. Kun pää on tursunnut ideoita mutta en ole ehtinyt kirjoittaa, mulle tulee sellainen kamala kynnys kirjoittaa yhtään mitään. Tuntuu, että kaikki tekstit tulevat myöhässä ja sitten en tee niitä ollenkaan. Aiempaa Italia-tekstiä olen kirjoittanut kesästä asti ja ajattelin jättää sen julkaisematta. Mitäs järkeä siinä olisi ollut? Parempi on lähteä, parempi on tehdä, parempi on elää kuin jättää elämättä.

Joogassa tykkään siitä, että sen jälkeen on AINA hyvä olo. En ole koskaan tullut “huonolla” tavalla kipeäksi joogasta, vaan keho tuntuu sitkeämmältä ja vahvemmalta. Valitsin sunnuntai-illan yin-tunnin sen takia, että sen parempaa “viikon nollausta” ei olekaan. Yinissä kiehtoo pysähtyminen (asia, jota ennen inhosin, mutta kiitos ruuhkavuosien tuntuu nyt taivaalliselta!) Yinissä joudun välillä kannattelemaan tai keinuttelemaan kehoa, koska mulla on joissain kohdissa yliliikkuvuutta, tosin viime tunneilla olen huomannut, että entinen puutumisen tunne ei tule mulle niin helposti kuin ennen?

Ah, lempiaiheeni juuri nyt, ruuhkavuodet! Mistä löytää aikaa itselle? Miten varastaa tilaa omille ajatuksille? Mulle ainoa vaihtoehto on lähteä pois kotoa. Fyysinen etäisyys edes sen 75 minuuttia kerrallaan auttaa mun aivoja vapautumaan siitä tunteesta, että olikohan mulla pyykit koneessa ja olenkohan unohtanut jotakin. Mulle on tärkeämpää päästä omiin harrastuksiin säännöllisesti ja käynkin mielelläni ohjatussa liikunnassa sen sijaan, että olisin vaikka kokonaisen viikonlopun poissa. Säännöllisyys tekee sen, ettei mun aivot räjähdä työ- ja perhe-elämän kuormituksen ja paineen alle. Kalenteri kertoo perheelle, että jaahas, äitillä on tänään vapaa-ilta ja se on sovittu. Tanssissa saan sen saman nollauksen tunteen, kun keskityn vain siihen, mitä olen tekemässä. Tarvitsen kuitenkin joogan ja pilateksen kaltaisia tukilajeja, jotta pystyn tanssimaan. Kehonhuolto, liikkuvuus ja lihasvoima ovat supertärkeitä tanssissa!

Jo silloin aikoinaan, kun kävin säännöllisesti joogatunneilla, yksi asia sai minut palaamaan aina uudestaan juuri Pinjan tunneille – musiikki. Pinjalla on käsittämättömän hyvän sisustusmaun lisäksi vieläkin parempi musiikkimaku. Mä saan musiikista tosi paljon voimaa (kenties siksi juuri tanssi on mulle rakas liikuntalaji) ja jaksamista vaikeissakin liikkeissä. Kun olin ensimmäistä kertaa viikko sitten sunnuntaina yin-joogassa ja tuttu biisi vuosien takaa alkoi soida, mulla tuli silmiin kyyneleet. Niin voimakas vaikutus musiikilla on muhun. Toinen on sellainen yleinen tunnelma ja seesteisyys, mikä täyttää kaikki aistit, kun saapuu Pinjan joogasalille. Siellä on samalla rentoa, samalla sellaista tiettyä keskittyneisyyttä.

Yin-joogassa voi pukeutua superrennosti. Suosin kuitenkin housuja, joissa on mahdollisimman korkea vyötärö (mikään vyötärö ei ole mulle liian korkea!). Yläosa saa olla rento ja lämmin. Jos käy enemmän flow-joogassa, joka on paljon nopeatempoisempaa, on kiva, jos voi vähentää vaatetta tarvittaessa (suosittelen flowta niille, joille ajatuskin pysähtymisestä ja omien ajatusten kuulemista järkyttää). Tykkään, että kaikenlaiset kehot ovat tervetulleita yiniin ja jokaiseen liikkeeseen saa paljon vaihtoehtoja ja apuvälineitä omien remppojensa mukaan.

Tässä vähän ajatuksia niistä fiiliksistä, mitä olen tuntenut kahdella ekalla kerralla yin-joogassa. Kirjoittelen teille lisää jossain vaiheessa, sillä tammikuuta mielenkiintoisempaa on kuulla kuulumisia helmikuussa ja toukokuussa, onko innostus pysynyt yllä, mitä olen oppinut, minkälaisen matkan mieli ja keho ovat kulkeneet? Nähdäänkö Pinjan tunneilla? 🙂

Palataan, terkuin Heini