“Tämä saattaa olla viimeinen tekstini”, aloitin kirjoittamaan. Mutta se tuntui niin vaikealta etten ole taaskaan valmis päästämään irti.

Sanovat, etteivät ihmiset jaksa enää lukea mutta syksyn aikana minua vaivasi jokin muu: en jaksanut kirjoittaa. En ehtinyt koota ajatuksiani ja vaikka yksittäiset lauseet ja aiheet pyörivät päässä, en saanut mitään paperille. No oli myös teknisiä ongelmia, koneen ja alustan kanssa ja niin edelleen ja niiden edelleen.

Aloitin toimintaterapian maisteriopinnot Yamk-tasolla ja kirjoittamista tuli vapaa-ajalla kyllä tehtyä. Suoritin syksyn aikana 20 opintopistettä ja se olikin aika paljon perhe-elämän ja harrastukset huomioiden.

Kun oli aika hyvästellä blogi, en pystynytkään siihen. En ollut valmis päästämään irti leikeistä, kirjoista, peleistä ja toimintaterapiasta. Vanhemmuudesta, siitä kun lapset ovat vielä pieniä, muistoista.

Siksi toivon, että blogilla on tulevaisuus ja valoisa sellainen. Haluan kirjoittaa toimintaterapiasta ja elämästä, tallentaa lasteni lapsuutta ja omaa matkaani äidiksi.

Terkuin, Heini