Vain äitylijutut / Yleistä

Entäs, jos baby showereita ei tulekaan?

Tällainenkin saattaa olla odottajan suurin murhenaihe. Nolottaa, samalla itkettää muistella tuota aikaa.

Toukokuussa (LASKETTU AIKA 3.6.) aloin tosissaan googlailemaan, onko ketään muuta, jolle ei ole esikoisen odotusaikana järjestetty baby showeria? (Siis tuota amerikkalaista juhlaa odottavan äidin kunniaksi). Olin ensimmäisen kerran tällaisissa juhlissa 2012, kun opiskelukaverini sai esikoisensa. HUOM! En koskaan ole itse järjestänyt baby showeria niille opiskelukavereille, joilla vauvoja oli. Mutta minulle asia tuntui silloin erittäin tärkeältä! Löysin muutaman kirjoituksen aiheesta ja luin kohtalotovereista vauva.fi -sivustolta. Useissa viesti oli sama; “minulla ei ole yhtään ystävää, joten ei ollut ketään, joka olisi järjestänyt juhlia” ja nämä samat ihmiset mainitsivat myös, ettei heillä ollut naimisiin mennessä polttareita samasta syystä. Höh, no onhan minulla ystäviä! Kai? Lähes kaikki nämä tarinat päättyivät kuitenkin samalla tavalla: baby showerit kyllä järjestettiinkin viime tingassa tai odottaja oli hermostuksissaan epäillyt ystäviään ja perhettään turhaan.

Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki maailman ihmiset ovat unohtaneet minut? (Näin kieroutunut on odottajan mieli).

Olin pyytänyt mieheltäni maaliskuussa, että hän pyytäisi jotakuta järjestämään minulle baby showerit. En tiedä, miten tarina oikeasti meni, mutta ilmeisesti hän ei koskaan välittänyt harrasta toivettani eteenpäin. Pyysin, että mieheni pyytäisi asiaa, koska tiesin, että siskoni ei pystyisi juhlia järjestämään ja halusin, että juhlat olisivat minulle “yllätys”, vaikka olinkin niitä itse pyytänyt.

Baby showeria ei koskaan tullut. Tässä vaiheessa olin vakuuttunut, että olin yksin tässä maailmassa. Luin tahallani imeliä blogikirjoituksia ja artikkeleita baby showerien järjestämisestä, katselin kuvia ja tarvikkeita, harkitsin juhlien järjestämistä itse. Lohdutin itseäni, että ehkä muilla oli kiire, on työt ja kevään juhlat ja kaikenlaista varmasti heidänkin elämässään. Koska raskaus oli sillä hetkellä minun “maailman napani”, unohdin, että se ei (yllätys-yllätys) muille ihmisille ollut elämää ravisuttava ja pysäyttävä kokemus. Nolottaa näin jälkikäteen tämäkin..

Lopulta otin kohtalona omiin käsiini ja kutsuinkin 3 kappaletta lähimpiä työkavereita kotiini, laitoin pöydän koreaksi ja ostin pinkkejä ja sinisiä donitseja vieraille, jotta he saisivat valinnallaan ennustaa tulevan vauvan sukupuolen. Nämä iltamat kuitenkin kulkivat nimellä äitiysloman aloittajaiset. Vietimme rennon arki-illan jutellen, sain kukkia, kortin ja oli ihanaa. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia työkavereiden kanssa.

Ja voi kiitos, kiitos. Kaksi näistä ihanista kollegoista järjesti minulle myös yllätyksen. Kun he kuulivat (siskoltani?) että minulle ei ollut tulossa baby showeria, nämä näppärät alkoivat askartelemaan. Menimme ystäväni luo muuten vain arkipäivänä, mutta siellä odottikin vaippakakku. Itkin! Kiljuin! He tajusivat, ilman vihjailuja, miten tärkeä asia minulle oli, se vaippakakku ja kaikki.. Vietimme kolmestaan maailman ihanimman saunaillan tehden kasvonaamiot, saunoen ja rentoutuen. Sain ystäväni OMIN PIKKU KÄTÖSIN kokoaman kauniin vaippakakun, sain aikaa ystävien kanssa, sain jutella luvan kanssa raskausjutuista ja muustakin. Auringonlasku oli kaunis, unohdin kaikki huoleni.

Kun viimein kerroin minua vaivaavasta asiasta yhdelle parhaista ystävistäni muutama päivä ennen laskettua aikaa, hän pysähtyi niille sijoilleen ja huudahti; SULLA EI OLLUT BABY SHOWERIA! Niin, ei ollut virallisesti. Tarinan opetus: avaa suusi, jos jokin asia vaivaa sinua, avaa suusi ja puhu asiasta ajoissa. Hän pyysi anteeksi, ettei ajatellut asiaa työkiireidensä ja kevätväsymyksensä vuoksi. Itse asiassa hän myöhemmin järjestikin ystäviä paikalle rotinoille, kun vauva oli syntynyt. Eli tämäkin tarina päättyi siten, että periaatteessa minulla oli baby showerit, useammatkin. Oli saunailta, itse järjestämäni teekutsut ja yllätysrotinat. Rotinoita meillä olikin sitten aika monet koko kesän ajan, sillä tietenkin vauva kiinnosti kaikkia ja ovi kävi jatkuvasti. Rotinoista jäi mieleen:

  • kiitos sinä, joka tiskasit
  • kiitos kaikille, jotka tekivät ruokia, erityisesti suolainen piirakka pelasti mut
  • kiitos kukista
  • kiitos sinä, joka kutsuit ihmiset paikalle yllätyksenä
  • anteeksi, että rötkötin sohvalla lopen uupuneena ja vilauttelin nännejä

terveisin Heini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

DIY lorupussi

huhtikuu 29, 2020

Leikit vauvan kanssa 3kk

toukokuu 5, 2020