Aaah.. vauvaharrastusten kulta-aikaa. Oli vava-ryhmä, vauvauinti, jumppaa kaksi kertaa viikossa.. Siellä sitä köllittiin, muiden vauvojen kanssa patjoilla. Nautin muiden vanhempien seurasta hurjasti!

Musume innostui tarttumaan leluihin ja selvästi tutki niitä intensiivisemmin. Hän jaksoi nostaa entistä painavampia leluja. Leikkikaarella hän pötkötteli mielellään ja tykkäsi edelleen tutkia kirjoja ja kuunnella lauluja. Lukemisesta tuli meille entistä tärkeämpi juttu ja Musume harjoitteli pienestä asti pahvisten sivujen kääntämistä avustettuna. Huomasin, että vauvan muisti kehittyi tuolloin merkittävästi, sekä työmuisti, että pitkäkestoinen muisti. Hän tunnisti jo selkeästi “omat” ihmisensä muista. Vauvatapaamisissa hän oli kiinnostuneempi muista vauvoista ja äideistä kuin minusta 🙂

Motorisen kehityksen kannalta hän innostui todella varpaisiin tarttumisesta ja teki sitä mielellään erityisesti hoitopöydällä. Samalla lähtivät usein sukat jalasta.. Jostain syystä vauvahieronta ei tämän tytön kanssa onnistunut koskaan, kun sitä yritin. Jalkojen hieromisesta Musume nautti silti todella paljon. Vauvauinti oli selkeästi motoriikkaa edistävä juttu, sillä Musumesta tuli jäntevämpi ja liikkeistä jäsentyneempiä. En ikinä unohda ensimmäistä vauvauintikertaa, minua jännitti mutta Musume oli elementissään ja lähti heti “uimaan” eli näytti, kuin hän olisi kroolannut! 4 kuukauden iässä hän jo sukelsi ensimmäisen kerran veden alle. Vauvauinnista voisin kirjoittaa joskus lisääkin, jos kiinnostusta löytyy?

Oma persoona tuli entistä enemmän esiin. Musume oli sellainen, että päivärytmin piti olla erittäin säännöllinen mutta muuten hän ei pienistä nurissut tai hätkähtänyt. Ainut asia, jota hän säikkyi, oli toisten ihmisten aivastukset. Uteliaisuus sai hänet tutkimaan leluja pitkän aikaa mutta samalla huomasin, että hän “tarvitsi” minua erilailla kuin ennen. En osaa selittää tarkemmin.. Kai se oli jokin eroahdistusvaihe? Useimmiten Musume oli tyytyväinen, viihtyi missä vain ja NIIIN söpö 😀

Leikimme paljon peilin edessä ja olohuoneessa oli peili lappeellaan siten, että vauva näki kuvansa siitä. Tärkeää valita tähän tarkoitukseen iso peili, josta vauva näkee itsensä kokonaan. Jos kotona on alhaalle ulottuvat, peiliovelliset kaapit, ne ovat varmasti vielä paremmat tähän tarkoitukseen. Leikkimiseksi usein riitti, että tutkimme leluja ja niiden ominaisuuksia. Leluista suosiossa olivat mm. purulelut, helistimet, rapisevat asiat ja pienet pallot.

Huumorintaju alkoi tulla myös esille, mikä monipuolisti leikkejä todella paljon. Musume nauroi ensimmäisen kerran ääneen, kun sai tarttua papan ja isin hiuksista. Minä itkin, kun kuulin sen ensimmäisen kerran. Vauvan nauru on todella kaunis ääni, melkein vielä kauniimpi, kuin nukkuvan vauvan tuhina. Musume nauroi esim. kun isänsä jongleerasi ja pudotti pallot. Silloin taas kerran tajusin, että hitto, toi tyyppi on oikeesti ihminen.

Aloin tuolloin saamaan öisin jopa 8h unia, yleensä kuitenkin yhden yöherätyksen kanssa ja oma valvomiseni väheni myös noihin aikoihin. Musume oppi syömään hieman tehokkaammin, ettei yksi imetyskerta kestänyt enää tuntia. Pulauttelu väheni huomattavasti. Pääsin yksin jumppaan muutaman kerran. Tuolloin muistin taas, että elän unelmaani!

.. Paitsi klo 16-17, kitinätunnin aikaan, jolloin lähinnä hytkyttelimme jumppapallon päällä. Kiitos päiväkirja realismista.

terveisin Heini