Olipa kerran kaunis kesäkuinen ilta, kun lähdimme isin kanssa sairaalaan. Sinäkin olit mukana, masussani. Isi otti kuvan pihalla kasvavan puskan luona. Se kukki kauniisti, vaaleine, valuvine kukkineen. En ollut varma, oliko synnytys käynnissä mutta lähdimme silti ilta-ajelulle kohti sairaalaa. Seuraavana päivänä sain sinut syliini.

Olet ollut parina päivänä kuin riivattu. Mutta yleensä et ole. Olet ihana kaunosielu. Puhut tunteista, rakastat leikkejä, rakastat tarinoita. Pyysit tänään iltapalapöydässä – isi, kerro minulle sinusta. Kerro tarina minusta ja isistä. Aiemmin päivällä pyysit minulta tarinan sinusta ja siskosta. Kuuntelit sitä ihan paikallaan mutta eläytyen. Kun tarina loppui, halusit uuden tarinan. Olet kyltymätön kirja-ahmatti.

Kerron sinulle nyt kolmevuotis-syntymäpäivästäsi, koska et sitä todennäköisesti myöhemmin muista. Minä en ainakaan muista omaani paitsi kuvasta, jossa on Muumimamma-kakku. Äiti oli aina taitava sellaisissa jutuissa. Juhlimme kahtena eri päivänä, koska viikonloppu sen mahdollisti. Molempina juhlapäivinä viihdyit ennen kaikkea muiden lasten kanssa leikkihuoneessa touhuamassa. Söit ekaa kertaa kunnolla herkkuja (tämä kostautui minulle juhlien jälkeen maanantaina) mutta et tajunnut yhden kakkupalan jälkeen kinuta toista. Ehkä ensi vuonna sitten.

Olit toivonut synttäreillesi yksisarvis-teemaa, kun olimme juhlakaupassa kiertelemässä. Sovittiin niin. Sitten toivoit leijona-teemaa, Frozen-teemaa, apinateemaa ja paloauto-teemaa. Servetit oli jo ostettu, joten sanoin ei. Tyydyit osaasi. Olet sellainen, tyydyt siihen mitä saat. Mitä tahansa tehdäänkin, olet tyytyväinen. Yritin nyhtää sinulta vinkkejä mahdollisista synttäritoiveista. Niitä saikin nyhtää oikein kunnolla. Toivoit sukkia ja pikkareita (klassikko!) ja kaikkea järkevää. Halusit antaa toiveesi sellaisille lapsille, joilla ei ole yhtään lelua. Lopulta keksit; haluat antaa toiveesi isille ja äidille, koska isillä ja äidillä ei ole potkulautaa. Mietit, että isi tykkäisi myös kauko-ohjattavasta autosta. Jaa-a.

Vieraina olivat muutamat ystäväsi, perhettä ja äidin ja isän ystäviä. Nautit synttärilaulusta ja puhalsit kynttilän, numero kolmosen. Söit kakkua tapasi mukaan hitaasti nautiskellen. Otit lahjat vastaan iloisena. Sait lahjaksi ainakin väritys- ja tarrakirjoja, Mailegin ihanan jätskisetin ja kärryn, Geomac-leluja ja palapelin, Duploja ja kumisaappaat. Sait Muumipatukoita, pelin ja uimalipun. Tykkäsit niistä kovasti. Niin ja saippuakuplat, joita puhalsimme kesäillassa yhdessä ystäviesi kanssa. Ja kirja, Sulon ja Elsin uudet naapurit, joka on luettu parissa päivässä ainakin sen 20 kertaa. Sait magneettikirjan, samantapaisen, josta olin juuri kirjoittanut blogiin viime viikolla mutta siinä oli satuhahmoja. Tärkeinpänä; sait sukkia.

Annoit minulle äitiyden lahjan. Siksi minä annoin sinulle tänään lahjan, jonka olin ostanut ehkä kuusi-seitsemän vuotta sitten. Soittorasia, jonka melodia oli vastustamaton, Feelings. Voi, miten me sinua olimme toivoneet! Voi, miten tärkeä olet minulle ja isille. Joskus iltaisin juttelemme sinusta. “Kyllä meillä on ihana tyyppi! Niin hellyyttävä ja fiksu”. “Meillä on käynyt kyllä tuuri, kun hän on niin järkevä ja ihana!” “Vitsi meillä oli mukavaa Mimmin kanssa! Se piirsi niin hienon kuvan ja voi että oisit kuullut sen laulun, jonka se keksi susta!” Joskus olisi kiva viettää enemmän aikaa kanssasi kahdestaan mutta ei, sinä haluat olla laumassasi, pyydät aina, että Pikku-Lyyli tulisi mukaan.

Olet minulle rakkaampi kuin arvaatkaan. Taidat kyllä tietää sen. Huomaan, ettet ole enää taapero. Kysymyksiisi on tullut tiettyä syvyyttä. Jään pohtimaan asioita aina vain pidempään ja pidempään. Sinussa on myös ollut viime päivinä tiettyä surumielisyyttä, isoksi kasvaminen jännittää. Sanot, että haluaisit jo kouluun. Minusta olet sopivan ikäinen. Tai ehkä surumielisyys olikin minussa. Vaikka kasvuasi on ihanaa seurata ja olla saattajana, se saa minut joskus häkeltyneeksi; noin iso jo!

Tänäkin vuonna otimme kuvan puskan äärellä. Se kukkii joka toinen vuosi eli näet sen sitten ensi vuonna.

terveisin, Äiti