Yleistä

Koli lasten kanssa

Oi mikä reissu meillä oli! Tämä pitkäaikainen haaveeni Kolista toteutui viimein. Ja millä tavalla!

Olin varannut meille keväällä jostakin tarjouksesta edullisen huoneen Sokos Hotel Kolista ja se sai kyllä tämän kansallispuistovierailun tuntumaan luksukselta, ihan kuin olisi ollut sveitsiläisessä vuoristohotellissa. Tarjous ei valitettavasti ylettynyt silloin ruska-ajalle, joten varasin taktisesti retken elokuun loppuun. Ruskaa oli silloin ihan pikkuisen mutta ei kuitenkaan oikeasti. Mutta voi mikä luksusloma meillä olikaan! Tai miltä kuulostaisi, jos teltan sijaan heräisitkin valkoisista lakanoista, nuotion sytyttämisen sijaan vetäisit valmiit aamupalat naamariin ja vaellusreitti lähtisi kirjaimellisesti hotellin pihasta? Tämä ei ole maksettu mainos (olisipa!) mutta muhun teki oikeasti vaikutuksen paitsi hotelli, aamupalat, kylpylät sun muut mutta ennen kaikkea ihan superystävällinen palvelu! En muista, että tyyliin missään hotellissa ikinä olisi suhtauduttu lapsiin niin aidon kiinnostuneesti, innostuneesti, luontevasti ja niin.. pohjois-karjalaisen iloisesti!

Ensimmäisen “vaelluksen” eli sellaisen miniretken teimme jo samana päivänä, kun tulimme hotellille. Kiipesimme heti alkuun Ukko-Kolille ja voi hyvänen aika, mua muuten HUIMASI. Sillä vaikka rakastan kiipeämistä korkeille paikoille mua huimaa ja pelottaa niissä kohtuuttoman paljon. Usein muistan asian vasta silloin, kun olen jo perillä. Moni kiertääkin lasten kanssa lähinnä ns. huippujen kierroksen, joka taisi olla pituudeltaan 1,4km ja siinä pääsee näkemään upeita maisemia Pieliselle. Lasten kanssa tämä kierros on tavallaan lyhyin ja helpoin mutta korkeudet tekevät sen, että lapsista on (ainakin mun mielestä) pakko pitää kiinni koko ajan. Joillakin näin, että oli aika isojakin lapsia kantorinkoissa tästä syystä.

Ihmettelimme hotellin funikulaaria, frisbee-golf-rataa ja maisemahissiä (joka oli tosin jo suljettu kesäkaudelta, hyvä niin, sillä en todellakaan olisi uskaltanut mennä siihen lapsen kanssa tai ilmankaan :D)

Toisena päivänä teimme itse “vaelluksen”. Lainausmerkit siitä syystä, että kun on tottunut 11-19km päivämatkoihin, tuollainen 3,5km kierros ei itselläni tuntunut oikeastaan missään. Jälkikäteen kuitenkin mietin asiaa, ihan turhaa vähättelyä moinen! Vaellus kuin vaellus! Ja miettikää, että meidän kolmevuotias käveli koko matkan, vain joissakin kohdissa isi otti hänet olkapäille kannettavasti osittain turvallisuussyistä. Meillä olisi ollut hänelle tosiaan se rinkka mutta lähtiessä mies ehdotti, että vauva menisikin rinkkaan kantorepun sijaan ja Mimmi kävelisi. Päätös, jota kaduin syvästi ensimmäisen kilometrin ajan. Esikoinen nimittäin pisti sellaisen etanakävelyn/nurinan/kitinän/väsymyksen päälle, etten ole moista nähnyt, sillä “en jaksa kävellä” alkoi ensimmäisen 100 metrin kohdalla. Houkuttelua, luontobingoa, maanittelua, tsemppausta ja muutama kyynel (minulta) vaadittiin, että pääsimme ensimmäiselle evästauolle. Tuli jotenkin tuskastuminen – tätäkö tämä sitten on? Ja sitten taas parikymmentä metriä meni hyvin luontobingon voimin ja sitten taas väsykiukku. Huoh. Sanoinkin miehelleni, että anteeksi, olen taas suunnitellut meille oikein kivan loman ja nyt kaikki on pilalla. Mutta hei, eväät tekevät ihmeitä! Meillä oli superkevyet eväät mukana mutta pillimehu ja eväsleivät tekivät ihmeitä! Kuin taikaiskusta Mimmi reipastui ja jaksoi taas mennä eteenpäin. Loppumatkasta ei kuulunut samanlaista nurinaa, sillä päästyämme ensin Pikku-Kolin huipulle, maisemat taisivat mykistää lapsemmekin. Laskeutuminen Pikku-Kolilta sujui kivasti, sitten kipusimme Paha-Kolille ja Akka-Kolille.

Vauva oli koko vaelluksen ajan sellainen unelma-vauva, ettei parempaa reissuvauvaa olisi voinut toivoa. Hän nukkui muistaakseni kahdet unet ja ruoka maistui hyvin. Vaippaa emme vaelluksen aikana vaihtaneet. Koko kierros taisi kestää 3,5h pysähdyksineen. Sää sattui olemaan melko tuulinen, onneksi ei kuitenkaan satanut. Varusteita olisin kyllä ottanut vaatetuksen osalta hieman enemmän mukaan. Vaikka edellisenä päivänä oli ollut superkesäistä, fleecet ja tuulipuvut olivat vahvasti käytössä pilvisempänä päivänä. Myös evästä olisi sittenkin saanut olla hieman enemmän, sillä hups vaan, olin unohtanut varata itselleni tarpeeksi syötävää.. Tulenteko-paikkoja ei reitin varrella ollut mutta aivan hotellin pihassa olisi ollut kiva tulentekopaikka, jos meillä olisi vain ollut makkaraa tms. mukana. Nyt menimme kuitenkin vaelluksen jälkeen suoraan vessaan ja leikkipaikalle..

Muuta tekemistä Kolilla oli heti hotellin vieressä oleva Luontokeskus, jossa kävimme toisena päivänä. Kävimme siellä näyttelyssä, katsoimme elokuvan Kolin vuodenajoista ja Mimmi oli pikavisiitillä ensimmäisenä päivänä ihastunut paikan leikkipaikkaan niin täysillä, että kinusi sinne jatkuvasti uudestaan. Kyseinen “Ilves-luola” oli yksi kivoimpia leikkipaikkoja, joita olen nähnyt! Siellä oli esimerkiksi sellaisia magneettisia kiviä, joilla pystyi rakentamaan vaikka mitä.

Lähtöpäivänämme oli sateinen sää mutta se ei meitä haitannut, sillä olimme suunnitelleet ohjelmaan kylpylässä vierailun. Kylpylä oli klo 16 jälkeen K18, minkä ymmärrän hyvin, sillä paikka oli kuin tehty ihanalle pariskunta-retriitille. Me nautimme kyllä lasten kanssa altaista ja polskimisesta. Saimme mukaan holitonta lehtikuohua ja Lumenen hoitosetin (kuorintaa, rasvoja yms.) Saunoja oli monta mutta me nautimme enemmän lämmitetyistä tuoleista, poreista, ulko-paljusta ja “ääni-altaasta”. Minä kävin myös eksotiikka-suihkussa ja kylmävesialtaasta ja tein itselleni jalkakylvyn. Kaikesta kylpyläsäädöstä huolimatta nautin ja rentouduin todella. Söimme päärynöitä upealla näköalalla ja joimme miehen kanssa teetä.

Ruokapaikoista vielä! Vaikka oli ihanaa syödä hienosti hotellin ravintolassa ensimmäisenä iltana, mulle itselleni jäi parhaiten mieleen UPEAT PITSAT, joita söimme (mun toiveesta) kaksi kertaa hotellin omassa ravintolassa/kahvilassa. Olisi tietysti voinut mennä muuallekin syömään mutta hitot, me otettiin rennosti ja lomailun kannalta ja miten helppoa oli, kun olimme jo ehtineet ekana iltana tutustua ruokalistaan ja esikoinen ilmoitti haluavansa saman ruuan kuin eilen. Mikäs siinä, lohta ja muussia tytölle, kiitos! Mun lempparipitsa oli siis gluteeniton Pielinen ja nytkin himottaa, kun vaan mietinkin sitä.. 😀

Suomen luonto on kaunis ja ihana. Ihastelin Kolilla erityisesti vanhoja puita ja toinen toistaan hassumpia kääpiä. Reitit olivat tosi selkeitä (kuten yleensäkin kansallispuistossa) ja porukkaa sillä lailla vähän, että sekaan mahtui oikein hyvin. Oli kiva, että reittejä oli sopivasti eri pituisia, kaikissa kuitenkin korkeuseroja ja portaita oli paljon. Reissusta jäi kova hinku päästä uudestaan mahdollisimman pian retkeilemään lasten kanssa. Minne kansallispuistoon seuraavaksi? Saa suositella kommenteissa!

Suosittelen siis Kolia lapsiperheille! Ehkä pääsemme sinne vielä miehen kanssa joskus kaksinkin? <3

terkuin, Heini