DIY / Leikkivinkit

Pajumaja lapsille DIY

Minulla oli visio. Äidilläni oli taito. Siskollani oli eeppiset kaivuu- ja punontataidot. Niinpä ehdotin jotain aika villiä. Tehdään elävä pajumaja lapsille leikkipaikaksi!

Ensimmäinen kysymys oli, mihin kohtaan maja kannattaisi laittaa. Koska tyttömme ovat vielä tällä hetkellä 2- ja 4-vuotiaita, he tarvitsevat melko paljon valvontaa. Toivoin siis, että maja olisi suht lähellä ikkunaa, emmekä laittaneet sitä siis minnekään pihan perälle tai nurkan taakse. Yläpihamme on todella kuivaa soramaata, joten emme myöskään halunneet majaa sinne kuivuuden takia. Valitsimme kohdan, jossa vaikutti olevan multavaa ja maassa oli jonkin verran sammalta. Valitsemalla multavamman kohdan saimme vähennettyä ostomullan määrää. Olimme tietenkin varanneet aivan liian vähän multaa projektia varten (vinkki: jos mietit kivaa tuliaista mille tahansa mökille, vie aina multaa. Sitä ei ole koskaan liikaa).

Ensin piirsimme keskikohtaan kiinnitetyn narun avulla n. 90cm mittaisen ympyrän ja pehmitimme maata rautakangella. Oviaukkoa emme tietenkään kaivaneet ja siihen jätimme n. metrin tilaa. Kaivoimme maata n. 40cm syvyyteen. Sitten kaadoimme mullat takaisin koloon. Tämä työvaihe oli aikaavievä ja raskas mutta kunnon pohjien tekeminen helpottaa merkittävästi pajujen juurtumista ja tekee siitä tukevan. Ideana on, että pajumajasta tulee elävä. Kunnollinen multaus ja erittäin runsas kasteleminen etenkin ensimmäisenä vuonna auttaa asiaa.

Pajuksi valitsimme kestävän siperianpajun kahdesta syystä: A se on erinomainen materiaali juuri pajumajaan kestävyytensä vuoksi ja B koska mitään muuta ei ollut huhtikuussa, kun aloin asiaa kyselemään enää tarjolla! Kyselin ensin toiselta pajutilalta, olisiko heillä pajuja myynnissä ja he suosittelivat Koiramäen Pajutallia Tuusulassa. No, ei muuta kuin peräkärry lainaan, lapset hoitoon ja hirvittävän pitkä ajomatka peräkärryn ja laina-auton kanssa pajuja hakemaan. Olimme huhtikuun lopussa ihan viime tipassa, sillä pajut olivat viimeiset, joita oli vielä jäljellä. Yllätys oli kuitenkin melkoinen: maksoimme 50 pajusta, saimme 94! Kun aiemmin oli murehtinut, riittääkö 50 pajua, kun pajumajan suositus oli 30 pajua “kuteeksi” ja 30 “loimeksi”, nyt materiaalia olikin reilusti enemmän kuin olimme suunnitelleet. Se oli hyvä, koska majan sitominen oli rennompaa, pystyimme valitsemaan kaikkein pisimmät, suorimmat ja tuoreimmat yksilöt ja jos jokin pajuista taipui liikaa ja katkesi, korvasimme sen uudella. Ihan vaan vinkkinä, että pajut olivat tosiaan lähes 4 metrisiä, suositus on n. 2-3m. Mikään peräkärry ei siis ole liian iso kuljetukseen.

Pujontatekniikka oli sellainen, että kaivamisen ja multaamisen jälkeen aloimme tökkiä pajuja yksitellen maahan ja etsimme pajulle ns. vastakappaleen toiselta puolelta. Vastakappaleet sidotaan yhteen. On siis tärkeää, että maahan laitettavia pajuja on parillinen määrä. Naruna kokeilimme käyttää matonkuteita sekä juuttinarua. Meitä oli yhtäaikaa kolme naista pajuja sitomassa ja T. samaan aikaan leikkasi oksasaksilla pajujen juurtumispinnat uusiksi, vähän kuin leikkokukissa. Sen jälkeen “kuteet” pujotellaan oviaukosta lähtien ristikkäin maahan. Tähänkin työvaiheeseen kaksi käsiparia on kätevä, sillä toinen voi “suostutella” loimia etteivät pajut mene niin helposti rikki niitä taivutellessa.

Laitoimme yllärinä vielä köynnöstävää hajuhernettä kasvamaan multavakoon mutta en ota niiden kasvamisesta mitään paineita. Tärkeintä on, että pajumaja voi hyvin. Lopputulos yllätti meidät kaikki. Majasta tuli ehdottomasti hienosti ja siistimpi, kuin osasimme odottaa. Päällä oleva “sutti” kuuluu asiaan Nyt toukokuun puolessa välissä olemme pyrkineet kastelemaan sitä usein ja vielä hän on ainakin elossa. Raportoin kesän lopussa, miten majan kävi! Innostuitko? Jäikö kysyttävää? Heitä kommenttikenttään!

terkuin Heini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Äitienpäivänä

13 toukokuun, 2024