On epäreilua, miten aika-avaruus kaareutuu ja vinoutuu lasten ollessa pieniä.

“Nousee päivä, laskee päivä, kiitää hetket nuo. Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta sulan kyyneliin.”

On epäreilua, että on kesäkuun puoliväli. Olen hädin tuskin ehtinyt sisäistää, että on kevät, kun kaikki onkin jo kesän puolella. On epäreilua, miten nopeasti kauniit päivät soljuvat ohi. Toisaalta miten hitaasti aika kulkee aamun tahmeina tunteina liian varhaisissa herätyksissä. Tai kun odotat neljävuotiasta uimakoulusta.

Kiireettömyydestä ei ole tietoakaan, kun aina jollain on uniaika tai nälkä. Mistä tämä kiire tulee, myös niinä päivinä, kun mitään ulkopuolisia aikataulupaineita ei ole?

Äsken pihalla oli puska täynnä juhannusruusuja. JUHANNUSRUUSUJA!! Onko kohta siis juhannus? Mihin hävisi toukokuu? (Okei, varmaan siihen Italian-matkaan, josta kirjoitan teille ihan kohta) Meillä on ollut myös kesäkuussa vielä kohtuuttoman paljon ohjelmaa. On ollut neuvolaa, terapiakäyntejä, hoidettavia asioita. Sekä tietenkin yksi antibioottikuuri.

Haluaisin pysähtyä, jäädä kellumaan näihin kesäpäiviin. Haluan pysäyttää Lyylin ja Mimmin tähän hetkeen. Haluan nauttia ihanasti taaperosta, joka sanoo Muumi, ja nyökyttelee, kun kysyn otatko lisää perunoita. Joka esittelee omaa napaansa, haluaa kiivetä nuken rattaisiin ja kastelee tomaatin taimet tarmokkaasti. Samaan aikaan haluaisin kreisibailaamaan kesäöihin, valvomaan vasuuttomasti ja olemaan vapaa kaikista vastuista. Sen aika on sitten joskus muulloin. Tässähän ei sinänsä ole mitään järkeä.

Pysähtyminen on myös suuresti ristiriidassa somen kanssa. Miten voi nauttia hetkestä ja oikeasta elämästä, kun joku vaatii virtuaalisesti huomiotasi? Eikä pelkästään some, vaan kaikki muukin tapahtuu ärsyttävästi netissä. Puhelimen räplääminen on suuresti ristiriidassa arvojeni kanssa, joten toivon Instagramin jäävän vähemmälle tänä kesänä. Blogin kanssa en koe samaa ristiriitaa, sillä tämä on samalla päiväkirja ja kaikenlaista muutakin pohdintaa. Teen tätä teidän lisäksi itselleni 🧡

Katsotaan millainen kesän postaustahti on. Arvostan teitä, jos seuraatte ja luette, kiitos sinulle!

Terkuin, Heini