Minulle tarjoutui yllättävää vapaa-aikaa: 4 ja puoli tuntia pikkupaikkakunnan päivystyksessä, joten näpyttelen tätä puhelimella. On odotettu kesälomareissu ja mulla on virtsis. Ihanaa. Tässä sitä realismia kauniiden somekuvien takaa.

On ollut kaikenlaista. Kesä, jolta olen saanut kaiken. On upea, upea kesä takana. Ei täydellinen, tietenkään, koska inhoan sitä sanaa. Kuulostaa jotenkin siltä, että yritän herättää kateutta – “Minullapa olikin ihana kesä ja sain kaiken, mitä halusin”. Ei. Olen vain kiitollinen. Niin tolkuttoman kiitollinen.

Mulle on käynyt useita kertoja uskomaton tuuri tai karma, miksikä sitä nyt kutsuisi. Olen saanut sellaisia tilaisuuksia, joista olen haaveillut. Olen päässyt kaksi kertaa yksin leffaan, pääsin viime perjantaina yllätyksenä festareille, olen löytänyt kassin pohjalta ne kolme euroa, jolla olen saanut jätskin ostettua.

Ajatukseni kesästä oli etukäteen matalaodotuksinen ja hieman ankea. Ei ole varaa mansikoihin, voin unohtaa retket ja reissut, ei kannata haaveilla ulkoilmamusiikista tai huvipuistoista. Tiesin realistisesti, että mahdolliset lomarahat menisivät lainan korkoihin ja vakuutusmaksuihin (miksi nekin erääntyvät kesällä???) Kotihoidontuki on kesällä vain nimellinen rahasumma. En pystyisi tekemään muuta, kuin ostamaan peruna-sipulisekoitusta lapsille, kun olemme maalla.

Ja sitten alkoi tuulla.

Olen tehnyt pienesti töitäkin, siis markkinointijuttuja. Olen miettinyt, mitä voi tehdä ilmaiseksi. Olen hyödyntänyt tarjouksia ja Tykkimäen vapaalippuja vuodelta 2010. Matonpesu maksoi silti mansikkarasian ja palasaippuan verran. Mikään ei ole kesällä ilmaista, jos ostaa eväät niin ei edes uiminen.

Tämä kesä on läheisteni ansiota. Mieheni, joka elättää meitä. Lahjaksi saadut pillimehut. Huvipuistorannekkeet. Se, että tytöt ovat päässeet yökylään. Pesäpalloliput ja Tykkimäen sauna. Äitini tarjoama keikkalippu. Koen, että olen saanut paljon enemmän kuin ansaitsen.

Perjantaina sain liput Coldplayn keikalle. Hymyilyttää aina, kun muistan sen. Sain normaalihintaiset liput G-katsomosta siskolleni ja minulle. Pääsin läpi kahdella eri laitteilla mutta hölmönä en ostanut enemmän lippuja, kuin mitä tarvitsin. (ei tosin olisi ollut rahaakaan!) Edellisenä yönä valvoin. Mietin lippuja. Visualisoin, miten laittaisin ne ostoskoriin ja maksaisin. Sain liput ostettua 10.04, kun lipunmyynti alkoi klo 10. Olin aloittanut jonottamisen sovelluksessa jo aamuyöllä. Käteni tärisivät, meinasin panikoida. Ja silti sain liput. Tein kovasti taustatyötä, mikä olisi paras keino saada liput, kun ennakkomyynnissä jäin ilman arpaa.

Olen ansainnut ne liput. Surettaa niiden puolesta, jotka jäivät ilman (se olisin ihan yhtä hyvin voinut olla minä). Olen kiitollinen ja nöyrä mutta silti ajattelen mielessäni JES, että juuri minä pääsen näkemään bändin livenä. En voi uskoa tätä onnea!

Sori sekavasta tekstistä ja ajatuksenkulusta. Kertoo mun pään tilasta kun yritän jäsennellä kaikkea kokemaani. Eikä kesä ole edes vielä ohitse ❤️

Terkuin Heini