Leikkivinkit / Lelusuositukset

Leikki-ideoita talviseen ja keväiseen metsään

Toivepostaus!

Multa kaipailtiin vinkkejä luontoleikkeihin. Luontovinkit on mulle itselleni hieman haasteellinen aihe mutta ajattelin silti kirjoittaa aiheesta sen verran, mitä olen itse hyväksi havainnut. Itse koen, että luonto antaa niin paljon, että mitään erityisiä ohjattuja leikkejä ei tarvitse. Toki talvella voi olla vaikeampaa keksiä tekemistä luonnossa. Luontoon lähtiessä tärkeintä on eväät, nenäliinat ja veden kestävät vaatteet. Oikeastaan kaikki muu on plussaa siihen päälle. Olen aiemmin koonnut talvileikkejä tänne.

Mimmi on päässyt tänä talvena jo husky-ajellulle jäällä ja innostunut mäenlaskusta. Talviurheilu kiinnostaa, joten metsään olemme menneet hieman harvemmin kuin ajattelin. Osittain syynä on ollut myös mun syksyinen kaatuminen kantorinkka selässäni ja siitä jääneet selkävaivat. Olen ollut arempi lähtemään yksin kahden lapsen kanssa metsään.

Liukuri mukaan talviretkelle!

Tämän idean olen oikeastaan nähnyt alunperin Curious Toes Happy Souls blogin kirjoittajalta Salla Honkavuorelta. Linkin takaa löytyy muitakin luontoaiheisia leikkivinkkejä, Salla on alan konkari. Salla on vinkannut tunturireissuillaan liukurin olevan loistava apuri nimenomaa alaspäin laskeutuessa, kun jalat alkavat jo painaa.

Liukuri on mitä loistavin retkikaveri monestakin syystä. Se on kevyt kantaa. Sen saa ripustettua reppuun. Sillä voi laskea alamäet ja mäennyppylät. Sitä voi käyttää “lumilapiona” mutta myös istuinalustana tauoilla. Ja liukurit ovat hauskoja!

Liukurilla laskiessa lapsi harjoittelee kehon kokonaisvaltaista koontia. Painopisteet löytäminen sopivan vauhdin aikaansaamiseksi ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Monet lapset, joiden on vaikea saada vatsapuolen lisäksi eli koontia aktivoitua välttelevät liukurin käyttöä. Koontia tarvitaan niinkin yksinkertaisessa asiassa, kuin jalan nostaminen syvässä hangessa. Se itsessään jo harjoittaa tasapainoa ja keskivartaloa, jos liukuriharjoittelu ei vielä nappaa.

Totta kai pulkka ajaa saman asian. Lapiokin on kiva, mutta häviää metsään helpommin kuin liukuri. Emmehän halua jättää yhtään enempää muovia maastoon, emmehän?

Ylipäätään kaverin, lemmikin tai vaikka jonkin pehmolelun mukaan ottaminen voi lisätä lapsen motivaatiota metsässä liikkumiseen.

I spy with my little eyes eli bongausleikkejä

Pyrin valitsemaan luontoretkille ensisijaisesti leikkejä, jotka kannustavat lasta luonnon havainnointiin. Bongaus-leikit ja luontobingot ovatkin siitä kivoja, että niiden avulla lapsi tutkii ja havainnoi luontoa aktiivisesti. Bingoon kannattaa valita vuodenajan mukaan selkeitä, tunnistettavia kohteita, jotka ovat piirrettävissä. Asiat joko löytyvät tai eivät. Meidän elokuisella Kolin reissulla etsittävät asiat olivat kolmevuotiaalle simppeleitä: hieno pilvi, sieni, mustikanvarpu, kuusen käpy, pahka, haavanlehti, toinen retkeilijä jne. Meillä ei tuolloin ollut edes mitään bingolappua mukana, vaan pidimme vain listaa mielessämme.

Saman voi toteuttaa myös valokuvaamalla. Luonnosta pitää ottaa kuvia eri asioista. Valokuvasuunnistus tutussa metsässä voi myös olla kiva, mutta vaatii aikuiselta melko lailla valmistelua. Valokuvasuunnituksessa lapsi etsii valokuvan perusteella vaikkapa tietyn kannon, erikoisen puun käppyrän, hienon kivirykelmän tai muun selkeän kohteen. Toki valokuvassa voi olla vain geneerinen mustikanvarpu mutta mielestäni on hauskempaa, kun kohde on selkeästi tunnistettava. Alue kannattaa tällöin rajata.

Lamppu ja kiikarit sopivat talveen ja kevääseen

Lintujen bongaus saattaa kuulostaa melko tylsältä mutta ainakin meillä kiikarit ovat olleet hitti. Keväisin muuttolintujen saapuessa taivaalla on jopa oikeasti paljon nähtävää, eikä kiikarien pitäminen paikallaan ole niin vaikeaa.

Lampun ottaminen hämärtyvään metsään on aina hyvä idea. Tietenkin ihan jo käytännön syistä mutta taaperolle tai leikki-ikäiselle retkestä tulee silloin poikkeuksetta seikkailu. Mimmin taskulamppu on säännöllisesti pannassa, koska hän leikkii sillä kotonakin sen verran paljon, että välillä se on laitettava jäähylle.

Mimmi on innostunut kaikenlaisista kepeistä ja niiden keräämisestä. Lasta kannattaa muistuttaa, että elävistä puista ei saa havuja kiskoa.

Talvitaidetta

Jääpuikkojahan ei saa syödä.. Mutta entäs kun tää on Elsan taikasauva???

Erilaiset jäätimantit ovat jo klassikko. Olen kuullut, että jos veden keittää, timantit ovat kirkkaampia ja myös lunta kannattaa käyttää apuna timanttien valmistuksessa.

Lunta voi myös maalata vesiväreillä. Itse käytän mehiläisvahapohjaisia värejä, jotka ovat myrkyttömiä.

Lumiveistoskilpailu voi olla hauska kokeilla vaikkapa tavallisella keittiöveitsellä ja lapioilla. Tietenkin lumiukon tekeminen on klassikko. Lapsena teimme myös lumi-Muumin, lumihevosen, junan ja madon. Lumilinnat ja vallit ovat kivoja piilopaikkoja. Olen nähnyt myös maitopurkkien avulla tehtyjä jäätiiliä, joista on sitten rakennettu jäälinna. Ne ovat upea näköisiä!

Välineurheilua

Tänä talvena kaikki välineurheilu on alkanut kunnolla. Kun viime talvena kävimme 3-4 luistelemassa ulkojäillä, Mimmi on tänä talvena osallistunut jo luistelukouluun. Lumonin sponssaama luistelukoulu on ensimmäisellä kaudella ilmainen, vinkkinä kouvolalaisille. Kannattaa ilmoittautua ajoissa, tänä vuonna ainakin oli ihmisiä varasijoilla. Luistelussa suurin edistyminen onkin tullut siinä, että hän pysyy nyt itse pystyssä ilman tukea ja kaatuessaan pääsee jäällä pystyyn. Liikkuminen on kolmevuotiaalla vielä epävarmaa, jotkut ikätoverit osaavat jo potkutellakin! Kävimme retkiluisteluradalla kotikunnassani Savitaipaleella. Retkiluistelussa suosittelen ottamaan mukaan potkukelkan tai vastaavan, jossa lapsi voi tarvittaessa levähtää. Luonnon jäällä on myös huomioitava, että kunnossapito on vaikeampaa ja pitkiä railoja syntyy jäähän väistämättä. Lapsi ei tosi tuntunut niistä välittävän, koska vauhtikaan ei vielä päätä huimaa.

Mimmi hiihti muutamia kertoja viime talvena ja nyt on käynyt hiihtämässä joitakin kertoja umpihangessa, jäällä ja Papan kanssa ihan oikealla ladullakin. Hiihtämisen voi aloittaa, kun lapsi osaa kävellä. Metsähiihdossa aikuinen tietenkin menee edellä. Mukaan voi ottaa pitkät valjaat, jos tarvitaan vetoapua.

Potkukelkkailu ja stiiga eli rattikelkka ovat saavuttaneet suuren suosion. Kaupungissakin kun asumme, tiet ovat kuitenkin harmittavan usein superhiekoitettuja ja vielä koko tien levyydeltä. Se on sääli, olisi kiva mennä potkukelkalla vaikka kauppaankin! Mun äiti on kaupunkiin muuttaessa surrut eniten sitä, että kävelytiet on hiekoitettu. Pulkka on kuitenkin ehkä laskuvälineistä paras ja monipuolisin. Haaveilen myös Stigan leveästä muoviliukurista, joita olen nähnyt paljon pulkkamäessä.

Nyt Lyyli heräsi, pitää kiitää! Toivottavasti tästä oli iloa!

terkuin, Heini