*peli saatu näkyvyyttä vastaan Perhehoitoliitto ry:ltä

En ole koskaan nähnyt ennen tällaista lautapeliä. Yhteistyöpeli, jossa harjoitellaan vuorovaikutustaitoja pelin tiimellyksessä kuin huomaamatta. Peli, joka on visuaalisesti kaunis ja houkutteleva, se ei näytä ns. “ammattilaispeliltä”. Lautapeli, jota voi pelata ryhmässä, perheessä, riparilla, kuntoutuksessa, vanhustyössä.. Jos pitäisi verrata tätä peliä johonkin, olisi se Granium, mutta ilman epäonnistumisen pelkoa tai kilpailuasetelmaa. Tunnetaidoille on olemassa paljon pelejä ja sovelluksia. Tässä pelissä niitä opittuja taitoja sovelletaan käytännössä.

Mutta ensin pari sanaa omasta linkistäni lastensuojeluun. Olin Keski-Suomessa asuessani harjoittelussa ja keikkatöissä 2013 perhekodissa, jonne sijoitettiin ne lapset, jotka eivät päässeet perheisiin sijoitettavaksi. Se oli mielestäni surullista. Lastensuojelussa yksi iso haaste on sijaisperheiden niukkuus. Koska sijaisperheistä on pulaa, haastavasti käyttäytyvät lapset pääsivät (onneksi) perhekotiin, jossa heille tarjottiin tukea ja resursseja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken. Olin itse töissä nuorten yksikössä. Kuultuani lasten kertomia tarinoita heidän “entisestä elämästään” minulle on jäänyt sydämeen aina paikka lastensuojelulle. Ala on henkisesti rankka, mutta haluaisin kenties vielä jonain päivänä työskennellä tuolla sektorilla.

Toivon, että jokainen lapsi saisi kodin, jossa olisi hänestä välittäviä aikuisia, joissa heidän olonsa olisi “ihan kiva”. Olen monta kertaa ehdottanut puolisolleni, josko alkaisimme tukiperheeksi, mutta vauvan kanssa se ei ole ollut vielä mahdollista. Jos olet koskaan miettinyt, haluaisitko sijaisperheeksi, tee se. Jokainen sijaisperhe saa koulutuksen ja tukea läpi sijaishuollon. Ja tiedätkö, se on jännä juttu, mistä nuoret olivat onnellisia perhekodissa. Niistä kuuluisista pienistä asioista. Puhtaista lakanoista, siitä, että jääkaapissa oli maitoa ja sai tehdä kaakaota. He muistivat vielä nälän ja epävarmuuden, mitä olivat joutuneet kokemaan biologisten vanhempiensa kanssa.

Suoraan sanottuna, ilman sijaisperheitä en tiedä, miten lastensuojelu oikeastaan pyörisi. Varmaan laitospaikoin ja avohuollon keinoin? Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen arjen kannalta olisi upeaa, että hän voisi käydä koulua ja harrastaa tavallisessa kodissa, tavallisessa perheessä. Ilman pelkoa ja huolta tulevasta ja nykyisyydestä, turvassa. Ostamalla Meidän sakki-lautapelin tuet sijaisperheissä eläviälapsia ja nuoria sekä sijaisperheitä. Se löytyy täältä.

Mutta sitten vielä itse lautapeliin. Meidän sakki -lautapelin ideana on tukea vuorovaikutustaitoja olematta kuitenkaan “lastensuojelun peli”. Tätä peliä voivat pelata kaveriporukat, perheet ja oikeastaan ryhmä kuin ryhmä. Heti selaillessani tehtäväkortteja näin silmissäni ryhmät, joissa voisin peliä käyttää. Mielestäni peli sopii parhaiten kouluikäisten lasten kanssa pelattavaksi, koska vaatii hieman lukutaitoa mutta myös allekouluikäiset voivat osallistua ns. “eläinhahmon” turvin. Pelin ikäsuositus onkin +4 vuotta, jos joku pelaajista on lukutaitoinen.

Itse idea on yksinkertainen. Kaikki retkeilijät pitää saada maaliin ennen ukkosmyrskyä. Jokaisen vuoron lopuksi käännetään sääkortti, joista saattaa huonolla tuurilla tulla ukkospilviä. Sitä ennen täytyy kuitenkin päästä kulkemaan polulla eteenpäin tehtäviä suorittaen. Tehtävät ovat esimerkiksi kysymyksiä (tutustutaan muihin pelaajiin) tai kortin nostaja saa itse kertoa vaikkapa lempiruokansa. Näyttele-tehtävissä on pantomiimi-tehtäviä (sanaton ilmaisu) ja piirtämistehtävissä piirretään sanoja muiden arvattavaksi (kuvallinen ilmaisu).

Tässä pelin hauska osuus; pelaajat saavat itse pisteyttää, miten hyvin tehtävä onnistui asteikolla 1-3. En muista toista peliä, jossa tällaisesta itsearvioinnista olisi saatu näin luonnollinen osa peliä. Koska en ole peliä vielä lapsiryhmän kanssa testannut, en osaa sanoa, miten hyvin kouluikäiset osaavat omaa suoritustaan arvioida. Usein he ovat kuitenkin melko ankaria itseään ja toisiaan kohtaan, mitä itsearviointiin tulee. Monet lapset ja nuoret ovat saaneet niin paljon huonoa palautetta, että eivät enää luota omiin kykyihinsä edes silloin, kun heillä olisi aihetta olla ylpeitä itsestään.

Tehtävistä saadut pisteet ja tuuri määrittävät, minkä verran joukkue pääsee etenemään polulla. Peli voitetaan tai hävitään yhdessä. Koko joukkueen on päästävä maaliin, joten ei auta, jos liikuttaa vaan omaa nappulaansa. Tämä on tärkeä taito elämässä kuten myös se, miten päästä yhteyteen ja vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa. Meidän sakki tarjoaa siihen luontevan väylän. Haasteitakin pelissä on, milloin tahansa saattaa nimittäin jollekin pelaajalle tulla “Mutkia matkaan”-kortti. Pettymyksensieto, jota harjoitellaan lähes kaikissa lautapeleissä, on siis huomioitu tässäkin pelissä.

Syksyllä aion käyttää tätä lautapeliä koululaisten toimintaterapiaryhmässä, jonne se sopisi täydellisesti. Mikäli suunnittelet tai sinulla on jo sijaislapsia, suosittelen lautapeliä ehdottomasti. Uskon, että lautapelaaminen on yksi helpoin tapa tutustua uuteen ihmiseen (olen jo vuosia hokenut tätä, sillä olen saanut monta ystävää lautapeli-illoissa). Lautapelaamisessa on jotain samaa kuin saunomisessa. Kaikki saavat tuijottaa pelilautaa, samalla ollen toistensa lähellä ja jotain yllättävää tietoa saattaa paljastua läheisestäkin henkilöstä.

Perhehoitoliitto ry ajaa perhehoidon asiaa myös vanhusten, vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien osalta. Mikäli siis haluat tukea hyvää asiaa, mutta vuorovaikutusta tukevalle lautapelille ei ole nyt tarvetta, voit tehdä myös tukea heidän toimintaansa täällä.

Kiitos kun luit ja kannattaa levittää tietoa tästä pelistä kollegoille, erityisesti lastensuojelun parissa työskenteleville.

terveisin, Heini