En ehkä arvannut, että se alkaisi niin pian. Haave toisesta lapsesta ja vauvasta.

Kun Musume syntyi, ajattelin, etten tarvitse maailmassa mitään muuta kuin hänet enää ikinä.

Sinänsä tämän ei pitäisi varmaan olla kenellekään yllätys, vauvakuumeeni siis. Olen sairastunut vauvakuumeeseen todennäköisesti jo teini-iässä, pahenemisvaihe alkoi 2012 ja akuutiksi vauvakuume yltyi 2016, kun sain lääkäreiltä luvan alkaa raskautumiseen. Olen kuullut huhua, että jotkut eivät parane vauvakuumeesta koskaan ja lähtevät lukemaan kätilöiksi.

Monelle ystävälleni ja tutulleni aihe on ajankohtainen, vauvauutisia on tipahdellut säännöllisesti tuttava ja kaveripiirissä ja sitäkin useampi on alkanut/suunnittelee vauvan teon aloittamista.

Yksi syy vauvakuumeeseen on todennäköisesti se, että Musume on ollut niin helppo ja ihana. Olemme huomanneet mieheni kanssa, että olemme ihan ok tiimi kaikenkaikkiaan. Mieheni on ollut huhtikuusta asti etätöissä, joten tämä saattaa vääristää käsitystäni vauva-arjessa.

Miehelleni tyttömme on kaikki kaikessa, hänen silmäteränsä. Siksi hän ei ole kokenut toista vauvaa ajankohtaiseksi (ENKÄ MINÄKÄÄN KOE OIKEASTI, kunhan kuumeilen). Olimme viikonloppuna häissä, joissa oli TO-DEL-LA monta äärimmäisen suloista alle yksivuotiasta. Ikävöin omaa tyttöä ihan tolkuttomasti, olimme jättäneet hänet Mammin hoitoon. Yllätyksekseni mieheni oli kuitenkin se, joka flirttaili, leperteli ja ilmeili näille söpöläisille. Leukani loksahti auki, sillä hän ei ole koskaan ennen omaa lastamme ollut tuollainen.

Ajattelin lieventää vauvakuumettani muistelemalla raskausaikaa ja julkaisemalla näin jälkikäteen silloin kirjoittamiani tekstejä. Kirjoitin aiemmin raskausaikana toista blogia, johon tein kattavan kuvauksen raskausajasta, joten ajattelin hyödyntää niitä tekstejä. Muutoin hiipivä vauvakuume saattaisi vaikuttaa ja värittää raskausaikaa hehkeäksi ja kauniiksi ajaksi ja pikkuvauva-arkea pelkäksi höttöiseksi vauvan nuuhkutteluksi. Päiväkirjat odotusajalta pitävät myös realismin kurissa. Raskausaikana oli kaikenlaista vaivaa, jota en osannut odottaa, toisaalta ne vaivat olivat erilaisia kuin tutuillani, eikä monikaan “odotappas vain kun…” -pelotteluista toteutunut.

Olen kuunnellut aiheeseen liittyvää podcastia (Vauvakuumetta) ja pakannut pieniksi jääneitä vaatteita talteen ajatuksella “tämä säästetään seuraavalle”. Kirpparilla myin pieneksi jääneitä vaatteita mutta kun unipesä ei mennyt kaupaksi, iloitsin salaa ja piilotin sen vaatekaappiin. Olen ihmetellyt Musumen vauvavuoden vaatteita, hämmästellyt niiden pikkuruisuutta, vaikka ne raskausaikana ja vauvan synnyttyä näyttivät jättigorillan kuteilta.

Joka kerta, kun olen kertonut vaikkapa perheenjäsenilleni myyväni vauvan tarvikkeita tai vaatteita, olen saanut järkyttyneen ilmeen; “eikö teille tulekaan toista?”. Hmm.. Suhtauduin tähän lauseeseen yhtä riemukkaasti kuin jatkuviin ja viikko viikolta kiihtyviin raskauskysymyksiin sen jälkeen, kun olimme menneet naimisiin. “Hitto, just synnytin. Jättäkää mut rauhaan!”

En osaa analysoida, mitä toinen lapsi merkitsisi taloudellisesti. Onko sillä loppujen lopuksi väliä, äitiyslomalla kun rahaa on jokatapauksessa vähän (meidän alallamme). En usko, että meidän tarvitsisi muuttaa mutta olisi helpompaa ehkä asua maan tasalla, jos muksuja olisi kaksi. Toisaalta Musume osaa kyllä itse kiivetä rappuset toiseen kerrokseen, joten ehkä kerrostalossa asuminen ei olisi niin hankalaakaan. Joka tapauksessa haluaisin, että esikoinen olisi ainakin kolmevuotias, jos saamme joskus toisen muksun. Meidän tuskin tarvitsisi vaihtaa autoa ainakaan heti, mutta kieltämättä pieni Toyota Yaris ei ole mikään tyypillinen perheauto.. Käytämme autoa aika vähän arkisin mutta viikonloppuisin vauvauintiin, “isoille kaupoille” ja isovanhemmien luo on päästävä.

Vaikea myöskään kuvitella, miten toinen lapsi muuttaisi perheemme arkea tai parisuhdetta. Enhän osannut ensimmäisenkään kohdalla sitä aavistaa. Olen kuitenkin realisti, helppoa se ei tulisi olemaan mutta voiko se olla sen vaikeampaa kuin esikoisen kanssa.. Varmasti voi, näin viime yönä unta, että ensimmäisessä ultrassa ja mahassa potkivat kaksoset.

Mutta siis tämän tekstin pointti oli lähinnä se, että minua ei tarvitse onnitella, vaikka tänne blogiin ilmestyisikin takautuvia raskausmuisteloita. Heitä mua toiveaiheella vaikka sähköpostilla (kysyvaan@heininleikit.fi) , jos aihepiiri kiinnostaa tai on ajankohtainen.

Terveisin Heini