Miten tukea aistiyliherkän lapsen askartelua?

Oletko tuntoherkän lapsen vanhempi? Onko varhaiskasvatusryhmässäsi se yksi lapsi, joka kammoksuu askartelua yli kaiken? Haluaisitko askarrella erityislapsen kanssa mutta se jännittää, kun ei tiedä, mistä toinen hermostuu? Tässä joitain vinkkejä, joita olen itse käyttänyt tuntoherkkien lasten kanssa.

Ensimmäinen sääntö on muistaa, että lapselle epämiellyttävät aistimukset ovat erittäin todellisia. On turha lähteä vähättelemään hänen kokemustaan siitä, että ei ne sormivärit nyt niin inhottavalta tunnu. Lapselle liiman aiheuttama tuntemus ja uhka on todellinen ja se saattaa näkyä välttelynä, ärtyisyytenä, voimakkaana kuormituksena askartelutuokion jälkeen, jopa raivareina.

Usein “märät” ja tahmaiset aistimukset ovat lapsille kaikista kuumottavimpia. Liimat, sormivärit, rasvaiset vahaliidut. Jotkut lapset reagoivat vahvasti myös esim. siihen, jos tussista jää sormeen viivoja. Puuvärit ovat sen sijaan yleensä hyvin siedettyjä ja monet tykkäävätkin työskennellä esim. kapeilla tusseilla, joista tulee hyvin ohutta viivaa. Erilaiset kynätuet ovat suositeltavia, niissäkin tosin kynätuen tekstuuri vaikuttaa valintaan. Töissä kokeilen lasten kanssa erilaisia kynätukia ennen suositusta, on esim. painokyniä ja erilaisia kynäotetta ohjaavia silikonitukia.

Usein lapsen on helpompi käsitellä inhottavaa ainetta jonkin välineen avulla. Voiko sormimaalauksessa ottaa sittenkin mukaan pensselin tai vaahtomuovitöpöttimen? Voiko liimaa ottaa pitkällä tikulla tai suoraan puikosta? Voiko taikahiekkaa lapioida lapiolla, jos se tuntuu sormissa inhottavalta? Monet tykkäävät esim. painaa muovailuvahaan leimasimella kuvioita, vaikka vahaan koskeminen suoraan tuntuisikin ikävältä.

Muovailuvahassa vahan koostumus saattaa vaikuttaa. Perunajauhopohjaiset muovailuvahat ovat usein hyvin siedettyjä. Jotkut lapset ovat erittäin herkkiä myös hajuille. Askarteluvälineiden valinnassa kannattaa kiinnittää myös tähän huomiota. Esimerkiksi taikahiekkaa myydään eri hajustein, mikä voi olla lasta motivoivaa mutta myös kuormittavaa.

Aistiherkkyys saattaa vaikuttaa askartelussa myös tuntoerottelun haasteina. Hyviä harjoituksia ovat mm. helmien pujottelu naruun, erilaiset “piipunrassi”-askartelut, paksumman pahvin leikkaaminen ja erilaisista luonnonmateriaaleista askartelu.

Huomioi myös ympäristötekijät. Monet lapset kuormittuvat hälinästä ja ylimääräisistä ärsykkeistä, joten pienryhmätoiminta ja erillinen askartelutila saattavat auttaa keskittymisessä.

KOLME TÄRKEINTÄ MUISTETTAVAA

  1. Lapsen motivointi on kaikkein tärkeintä. Jos askartelussa leikkaaminen ja liimaaminen ei innosta, kokeile kannustaa leikkaamaan lelulehdestä kuvia ja liimaamaan niitä isolle pahville.
  2. Kaikkien ei ole pakko “osata askarrella” mutta kaikilla tulee olla mahdollisuus osallistua yhteiseen toimintaan, tavalla tai toisella. Liimaamisen sijaan tarrat? Saksilla leikkaamisen sijaan kuvioleikkuri? Taikinan leipomisen sijaan piparimuottivastaava?
  3. Siedätyksen, pakottamisen ja motivoinnin erot ovat hiuksen hienot. Tsemppaa, tutustu lapseen, siedä pettymyksiä, jos askartelu ei sujunut suunnitelmiesi mukaan, kannusta, motivoi, uskalla kokeilla uutta ja ole avoimin mielin. Onko tärkeämpää mahdollistaa lapselle onnistumisen kokemus vai se, että askartelu “onnistuu” aikuisen vision mukaan? Sotkun väliaikainen sietäminen on aikuiselle erittäin opettavaista.

Alle saa laittaa lisää vinkkejä jos tulee mieleen!

terkuin, Heini