Odotus / Vain äitylijutut

Kesäkuisen alkuraskaus

ENSIMMÄINEN KOLMANNES

(Kirjoitettu toukokuussa 2019)

Koska odotusaika on ollut itselleni todella merkityksellistä ja jännittävää aikaa, haluan laittaa vähän kuvia matkan varrelta. Kuvia löytyi kaiken kaikkiaan raskausajalta verrattain vähän (alunperin oli suunnitelmissa kuvata mahaa joka viikko) monestakin syystä. Yksi syistä on se, että puhelin (jossa oli iso osa kuvia) kopsahti mökkireissulta kivilattiaan eikä koskaan toipunut siitä. Toiseksi mies ei oikein tykkää valokuvaamisesta, vaikka suostuikin muutamia mahakuvia ottamaan, kun tarpeeksi jankkasin. Sen sijaan on olemassa mieheni kuvaamia hassun hauskoja videoita matkan varrelta.. Joita en todellakaan julkaise! Kolmanneksi alkuraskaudessa valokuvaaminen oli kyllä viimeiseksi mielessä ja valokuvaprojekti sitten jäi..

Alku aina hankalaa, ainakin mun raskaudessa. Ennen kuin olin tehnyt positiivisen raskaustestin, olin kiukkuinen ja mökötin todella paljon. Sen jälkeen olin vain törkeän väsynyt (mutta onnellinen). Alkuraskaus oli syvältä. Sanotaanko ekat 13 viikkoa kuluivat oksentaessa ja nukkuessa. Olin jopa kolme viikkoa sairaslomalla, kun lääkäri uhkasi, että muuten joudut tiputukseen, kun nesteet eivät pysyneet sisällä, ei edes vesi. Sain neuvolasta erittäin hyviä vinkkejä raskauspahoinvointiin, joiden avulla onnistuin hetkittäin pääsemään pahoinvoinnin yläpuolelle, niistä olen kiitollinen. Nyt nuo kolme kuukautta tuntuvat jo hyvin kaukaisilta, eivätkä enää harmita niin paljon. Eipähän tarvinnut ‘arvailla’ olenkohan edelleen raskaana tai tuleeko keskenmeno, tiesin joka hetki olevani raskaana. Tuntuu myös, että jotenkin kroppa automaattisesti “suojeli” sikiötä, en nimittäin voinut sietää lähelläni mitään kemikaaleja, kosmetiikkaa (en edes mun omia shampoita tms.) roskia/roskista, ruuanlaittoa (esim. kalan käsittelyä) jne.. Onnekseni olin tehnyt maanisesti pakkaseen ruokia.. ja T. hoiti roskapussien viemiset! Tosiaan suolistossahan ovat ne toiset aivot, joten voin kertoa, että mieli veti aika matalaksi, kun en saanut kehoon polttoainetta.

Voipi johtua hormonitasapainon muutoksesta mulla mulla meni onneksi oksennusvaihe oli suunnilleen raskausviikosta 14 eteenpäin, vaikka olin vielä raskausviikoilla 16-18 huonovointinen silloin tällöin ja laatta saattoi lentää kaaressa kesken ruokailun. Ja pakko vielä mainita, että mulla on siis ihan normielämässäkin todella herkkä oksennusrefleksi, saatan yökkiä jo pelkästä ällöttävästä ajatuksesta. Vinkkinä mulla toimi siis pahoinvointiin 

  • 1. heti aamulla vesi, johon puristettu tuoretta sitruunaa ja suolaa (lääkärin ohje, kiitos!!!) 
  • 2. ‘vauvavitamiinien’ ottaminen illalla, ei aamulla kuten olin aiemmin tehnyt 
  • 3. syöminen kahden, vähintään kolmen tunnin välein, parasta oli jos sai hiilareita pysymään sisällä 
  • 4. kävely ulkoilmassa, esim. jooga sai aikaan oikein kunnon oksennukset.. 
  • 5. oksennuksen lähestyessä nenän kautta hengittäminen (auttoi esim. töissä) 
  • 6. ruuista PIIMÄ (vain Eila rasvaton kävi), Valion hedelmätarha mustikkamehu ja Valion mustikkakeitto oli ainoita ruokia, joita en yleensä oksentanut, myöhemmin myös kylmät päärynät maistuivat.

Ihme kyllä, mun hemoglobiini pysyi mulle tyypillisesti melko korkealla, vaikka olikin alimmillaan oksentamisen takia lähellä sataa. Kun ruoka alkoi taas maistua, se pompsahti takaisin 130 (mulla normaalisti 140-150). Muutenkin neuvolaseurannassa meillä meni kaikki mukavasti.

rv 12, maha lähti mulla tosi aikaisin pyöristymään!
huh, miten huonossa kunnossa olin.. huomatkaa silmäpussit!

Tässä siis raskausviikon 12 kuvat, joissa maha on alkanut jo kasvamaan (vaikka tästä vinkkelistä loppuraskaudessa katsottuna näyttääkin kuvassa hämmentävän pieneltä..). Muistan, että olo oli turvonnut, voipunut, äärimmäisen väsynyt (sellaista väsymystä, johon uni ei auta) ja mieli oli matalalla. Yllätyin, että olen itse ottamaani kuvaa varten saanut pinnistettyä tuollaisen teennäisen irvistyksen. Jatkuvaa oksentamista jatkui tuosta vielä viikon verran ja ruokahalu alkoi palautua joulukuun puolella. Esim. suklaa ällötti kuitenkin edelleen vielä joulun aikaan.

Pelkäsin, että joutuisin kärsimään hyperemeesistä (hyperemesis gravidarum) koko raskausajan kuten eräs tuttuni (joka kuulemma oksensi aina synnytykseen asti) enkä tiennyt yhtään, milloin olo mahdollisesti helpottaisi. Pahinta mielestäni oli, etten saanut oikein mistään vertaistukea pahoinvointiin, kun kaikkialla varoiteltiin kertomasta raskaudesta liian ajoissa eikä läheisillä ollut samanlaisia kokemuksia oksentamisesta. Töissä oksentelin aina milloin minnekin mutta ihme kyllä, sain pidettyä salaisuuden (tietenkin mun esimies tiesi!) Esimiehelle kertominen oli helppoa, koska meillä on töissä todella vauvamyönteinen ilmapiiri. Hän itseasiassa kyynelehti puhelimessa ja sanoi, että on toivonut tätä minulle. Ne sanat olivat maailman kauneimmat juuri silloin!

Monet sanovat, että raskausaikana hiukset voivat todella hyvin ja upeasti. NO MINUN HIUKSENI EIVÄT VOI HYVIN!!! (KUTEN KUVASTA NÄKYY!) Hiukset olivat koko raskauden ajan todella rasvaiset, ohuen tuntuiset, sellaiset luirut. Multa myös lähti tukkaa odotusaikana suihkussa eivätkä hiukset kasvaneet milliäkään. Veikkaan, että tämä johtuu keliakiasta. Googlasin ennen raskautumista ja raskauden aikana monta kertaa hakusanat “keliakia ja raskaus”. Aiheesta löytyi todella vähän tietoa. Tiedetään, että hoitamattomana keliakia voi vaikuttaa hedelmällisyyteen. Neuvolasta sain heti ensimmäisellä soitolla (rv8) ohjeen, että lääkäri suosittelee syömään tupla-annoksen foolihappoa.

Samalla muistan uskomattoman upean onnen, KAIKESTA HUOLIMATTA. Ensimmäinen ultra on kokemus, jota en unohda ikinä. Sellainen hetki, josta en edes osaa kirjoittaa, koska sanat eivät riitä kuvaamaan sitä puolituntista. Ja se tunne, kun ekaa kertaa ateria pysyi sisällä.. Se oli mäkkisafkaa jota olin yhtäkkiä alkanut himoita. Sen jälkeen syöminen onnistui satunnaista yökkimistä lukuunottamatta.

Olin viimein saanut sen, mistä olin haaveillut aktiivisesti viimeisen vuoden. Ensimmäinen kolmannes tuntui siltä myös kirjaimellisesti, kokonaiselta vuodelta..

terveisin, Heini

HUOM! NÄMÄ TEKSTIT OLEN KIRJOITTANUT TOUKOKUUSSA 2019 EDELLISESSÄ BLOGISSANI ja ovat osa raskausmuistelosarjaa! Tästä johtuen niissä saattaa hassuja sanamuotoja ja aikamuotoja, asiavirheitä tai hormoonihuuruja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leikit vauvan kanssa 6kk

joulukuu 10, 2020