Heipä hei, ette ehkä usko, mutta täällä olen taas koneen ääressä.

Tämänkin esittelyn lupasin jo monta viikkoa sitten. Esittelyn pitkästä, pitkästä aikaa. Mutta tiedättehän, työt alkoivat ja olen antanut blogi-minälleni armoa tässä suhteessa ja monessa muussakin. Sain kuitenkin pari viikkoa sitten vanhalta työkaverilta niin ihanaa palautetta blogista, etten millään hennoisi tätä hylätä kokonaan.

JOTEN TÄSSÄ TULEE ESITTELY, olkaat hyvät!
Aloitin blogin kirjoittamisen alunperin joulukuussa 2019, sisuttelin julkaisua monta kuukautta ja helmikuussa 2020 sitten julkaisin ekat tekstit. No sitten tuli se.. no, te tiedätte, mitä keväällä 2020 tapahtui. Intoni kirjoittaa toimintaterapia-aiheisia vinkkejä sai pandemiasta lisäpontta, sillä tiesin, että terapiaan pääsy vaikeutui merkittävästi ja uskoin monen vanhemman kaipaavan vinkkejä ja neuvoja. Tämä kuitenkin on asia, joka on hieman yllättänyt minut vuosien varrella: olin ajattelut, että apua kaipaavien määrä olisi suurempi, että kysymyksiä suorastaan satelisi. Todellisuudessa aniharvat ovat kyselleet toimintaterapia-asioita, sitäkin useampi, mistä leikkihuoneen säilytyskorit on ostettu. Monet ystävät ja tutut saivat kuitenkin vauvoja ja heiltä olen saanut kivaa palautetta blogista – moni on löytänyt tänne sattumalta googlatessaan jotakin vauva-asiaa tai etsiessään leikkivinkkejä.

Mun sometarina ei ole mikään uskomaton nousukiito, kasvutarina, kuinka parissa vuodessa tilillä oli 10 000 seuraajaa. Ei, aika maltillista meno on edelleenkin. En ole myynyt sieluani, vaikka mulle on kuinka monta kertaa sitä tarjottu. Osallistuin aikoinaan perhekuplan somen tekemiseen, mikä päättyi ikävästi identiteettihuijaukseen. Perhekuplan ylläpitäjä ei ollutkaan se, joka hän oli kertonut olevansa. Sitä kautta tapasin kuitenkin monia mukavia somettajia, jotka koen edelleen tärkeiksi tukihenkilöiksi. En someta yleensä, kun olen ystävieni kanssa, koen, että he ansaitsevat täyden huomioni. Somen kautta olen saanut ihania asioita ja kivoja juttuja elämääni, samalla se vie kuitenkin paljon aikaa, jos haluaisi panostaa enemmän.

Olen toimintaterapeutti vuodesta 2013. Opiskelin Jyväskylässä, joka on edelleen mulle todella tärkeä kaupunki. Olen työskennellyt ensin nuorten ja sitten lasten parissa koko työurani. Onhan sitä tullut tehtyä toki muutakin. Tässä tekstissä ainakin melkein kaikki mun työpaikat!

Nimi: Heini (sukunimeä varjelen sen harvinaisuuden vuoksi ja lasteni yksityisyyden suojelemiseksi)
Ikä: 32
Pituus: 173cm
Silmienväri: vihreä, hazel eyes(?)
Asun: Kouvolassa, kerrostalossa, jonka omistan
Koulu/koulutus: Lukio, Toimintaterapeutti Jyväskylän amk
Lempimusiikkia juuri nyt: Oi, kuuntelen paljon kaikenlaista mutta ainakin juuri nyt iskee Ruusut. Rakastan upeita suomenkielisiä sanoituksia. Melodiat on mulle tärkeitä. Kuuntelen myös hoppia, poppia, melodista rokkia, iskelmää, klassista ja erityisesti elokuvamusiikki on lähellä sydäntä, uusimpana innostuksena salsamusat, joita tykkään tanssia
Lapsuuden unelma-ammatti: Kirjastonhoitaja (koska luulin, ettei niiden tarvitse tehdä MITÄÄN), näyttelijä pitkään ja sittemmin psykologi
Pidän työstäni, koska: Ah, mitä ainutlaatuisia lapsia saankaan kohdata! ja leikkiminen, se, kun lapsi oppii jotakin, niin usein huudan ja kiljahtelen töissä ilosta!
Inhoan työtäni, koska: Oikea-aikaisuus ei aina toteudu ja ylisukupolviset haasteet tuntuvat joskus ylivoimaisilta + julkisen puolen byrokratia
Erityistaitoni: Osaan keksiä lauluihin sanoja lennosta ja keksiä hassuttelulauluja
En osaa: Pelata jääkiekkoa ja olen aika kehno pelaamaan pelikoneilla
Oudoin tekemäni asia: Olen pitänyt kaksi näyttelyä, vaikka en ole ammattitaiteilija
Suurin saavutukseni: En ajattele, että lapset ovat minkäänlaisia “saavutuksia”, mutta ajattelen, että he ovat tärkeintä mitä minulla on ja vanhemmuus ja parisuhde ovat tärkein tehtäväni
Harrastukseni: Tämä lista elää usein mutta tällä hetkellä Salsa, Heels-tanssitunnit, Pilates, Street ja marraskuussa pääsen pitkästä aikaa keramiikkaan. Luen jonkin verran mutta siihen haluaisin enemmän aikaa. Niin ja maalaamiseen, en ole pitkään aikaan päässyt tunneille. Blogi on kai myös yksi harrastukseni, silloin kun en kirjoita tänne, kirjoitan päiväkirjaa
Lempileluni: Nukkekotijutut
Lempiruoka: Riisipuuro kaneli-sokerilla
Tulevaisuuden suunnitelmat: Kirjan kuvittaminen ja lisäkouluttautuminen esim. SI-koulutus
Elämäni tarkoitus: Rakastaa ja olla rakastettu
Olen ylpeä itsestäni, koska: Sain pitkästä aikaa kirjoittamisesta kiinni ja olen selvinnyt tästäkin päivästä hienosti. Koen, että juuri nyt olen onnellinen tavalla, jota en osannut arvatakaan.

Kysy lisää, jos jokin jäi mietityttämään.

Nyt nukkumaan,

terkuin, Heini