Kirjoittaessani tätä istun laiturin nokassa, tyttö nukkuu isänsä kanssa sisällä talossa päiväunia. Kaikki tuntuu helpolta; elämä, parisuhde, hoitovapaa, perhe, tämä kesä. Kaikki järjestyy.

Elämä 1-vuotiaan kanssa on naurettavan helppoa. Tietenkin vertaa tilannetta esimerkiksi viime kesään, jolloin tytön kanssa yksin jääminen aiheutti lievää stressiä ja jännitystä esimerkiksi siitä, miten saisin itse syötyä päivän aikana. Nyt voimme tehdä kaikkea! (Vain päiväuniaika on rauhoitettu..)

Taaperoni on edelleen yhtä helppoluontoinen kuin vauvana. Hän on perustyytyväinen ja nauttii leikeistä myös yksikseen. Erityisen iloinen olen siitä, että Musume usein aloittaa itse leikit. Tämä on minulle toimintaterapeuttina täysin uutta 😅 Hänen kanssaan on hauska viettää aikaa ja tuntuu, että tällä hetkellä ei ole mitään, mitä emme voisi tehdä yhdessä. Ja okei, pesäpallopeliin en ottanut mukaan.. halusin katsoa peliä rauhassa! Mutta muuten otan Musumen mielellään minne vain.

Suosituimmat leikit ovat viime aikoina olleet sesongit mukaan vesileikit vadissa, hiekkaleikit rannalla ja hiekkalaatikolla (edelleen parasta), pallon “potkaisu” ja äidiltä karkaaminen. Musume ei ole leikkipuistossa kaikkein kovin menemään ja juoksentelemaan mutta ei myöskään arimmista päästä. Hän jää usein seuraamaan isompien lasten leikkejä ihastuksissaan ja lähtisi heidän kanssaan mielellään leikkeihin. Meinasi lähteä jopa trampoliinilla hyppivien teinipoikien kanssa leikkeihin ja juoksi pyörien perään, kun pojat eivät häntä huolineet mukaansa.

Sisäleikeistä hän on täysin ihastunut nukkekotileikkiin ja touhuaisi sen parissa varmaan kolme tuntia. Kuvassa oleva nukkekoti on mielestäni niin kaunis ja hempeä.. olisipa itsellä ollut tuollainen lapsena.. Musume tykkää erityisesti asetella pieniä posliinisia astioita, avata ja sulkea kalusteiden kaapinovia, liikutella nukkeja ja peitellä niitä sänkyyn nukkumaan. Äitini mukaan hän on ihan samanlainen näpertelijä kuin minä tuon ikäisenä.

Kotileikki edelleen kiinnostaa kovasti ja Musume on alkanut entistä enemmän “laittaa ruokia” pelkän tutkimisen sijaan. Hän “lukee” usein olohuoneen lattialla kirjoja itsekseen eli lähinnä katselee kuvia. Ensimmäistä kertaa hän on kiinnostunut unikavereista, halailee niitä ja huolii ne pinnasänkyyn mukaan. Aikaisemmin pehmolelut lensivät kaaressa pinnasängystä ulos.

Aikuisten matkiminen on suosittua.. Tällä hetkellä hän ottaa esimerkiksi puupalikan, laittaa sen kymmenen sentin päähän kasvoistaan ja näyttää kuin hän puhuisi videopuhelua.. 😅 hahah!! Musume tykkäisi kovasti leikkiä pukemista mutta hermostuu, kun kumisaappaat eivät mene jalkaan. Vaatekappaleet ja kankaan palaset edelleen ovat hittileluja, kuten kuudesta kuukaudesta lähtien on huomattu.

Pieniä kiukkukohtauksia on päivittäin, varsinaisia raivareita vain silloin tällöin. Jostain syystä menen raivareiden aikaan itse sellaiseen zen-tilaan. (Hoen itselleni “noniin, noniin”.) Kiinnostuneena katselen, miten pitkälle taaperon tahto riittää, samalla pähkäilen, miten tässä nyt sitten pitäisi toimia. Suhtaudun raivareihin enemmänkin uteliaisuudella, kuin että itse tuskastuisin. Pari kertaa olen huonosti nukutun yön jälkeen itse hermostunut, vaikka syy olisi mitättömän pieni tai Musume olisi itse rauhallinen (esim. kun Musume heittää tahallaan mustikkaa lattialle, saan tästä usein kohtuuttomat kilarit). Musumen hermostumisen aiheet ovat usein aika hoopoja; vaikkapa se, että lego-palikka ei sovi yhteen puupalikan kanssa.

Tällä hetkellähän Musume on 1v2kk. Meillä on siitä erikoinen tilanne, että ystäväni majailee meillä väliaikaisesti, joten olemme antaneet Musumen leikkihuoneen hänen käyttöönsä. Lelut majailevat väliaikaisesti siis varastossa, ainoastaan leikkikeittiö on tuotu olohuoneeseen. Meillä on siis tämmöinen ns. tahaton “toy rotation” käynnissä.

Arki rullaa, harrastukset alkavat, kaikki tuntuu ihanalta. Kesän viimeinen reissu on vielä edessä. Olo on odottava, innokas, toiveikas.

Terveisin, Heini