Olin tänään kuvitteellisen leikin arvioinnin ensimmäisessä koulutuspäivässä. Olin jälleen inspiroitunut, mutta myös jollain tavalla surullinen. Se johtuu eilisistä asiakkaistani, joilla oli kaikilla isoja ongelmia leikissä. Lapset olivat eri ikäisiä, nuorimmalla oli lievimmät haasteet, vanhimmalla melko laajat. Kukaan heistä ei oikein osaa keksiä leikkejä eikä leiki koskaan kotona oma-aloitteisesti tai itsenäisesti, eivätkä olleet koskaan leikkineetkään. Heillä oli myös haasteita muilla alueilla; kirjoittamisessa, kuullun hahmottamisessa, työmuistissa, sosiaalisissa suhteissa, itsesäätelyssä, päivittäisissä arjen taidoissa.

Olen mietinyt viikonloppuna kuulemaani lausetta: Lapsen leikki on aikuisen kaaos. Miksi näemme leikin kaaoksena? Miksi leikit pitää siivota heti pois? Miksi autoleikissä saa olla mukana vain autoja, eikä esimerkiksi palikoita, eläimiä ja junia? Olen miettinyt paljon leikkiä. Miksi leikki loppuu niin varhaisin nykyään? Kuka tai mikä estää leikin? Ruudut? Aikuiset? Käytössä oleva tila tai välineet? Aika ja arjen kiireisyys? Miten ihmeessä olemme saaneet tartutettua kiireen lapsiin?

Koulutuksen jälkeen olin entistä enemmän sitä mieltä, että leikissä on kaikki ja kaikki tarvitsevat leikkiä. (Kyllä, myös me aikuiset) Miten tehokas keino mielen tyynnyttämiseen, rentoutumiseen, toisten ihmisten kanssa linkittymiseen, uteliaisuuden valjastamiseen. Leikki on erittäin kustannustehokas ja helposti toteutettava keino lasten mielenterveysongelmien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

Olen pyrkinyt vähentämään arjessa olevia menoja. Haasteena on se, että lapseni haluaisi harrastaa kaikkea mahdollista. Joudumme rajaamaan harrastushaluja paljon, vaikka ne kaikki ihania juttuja ovatkin. Voiko uimahalllissa käydä muutenkin kuin uimakoulussa? Entä luistelemassa? Laulaa ja tanssia kotona? Myös taloudelliset syyt painavat. Jouduimme jättämään yhden harrastuksen kokonaan ensi syksyltä. Koen, että kuvitteellisessa leikissä lapsi pääsee ennen kaikkea huilaamaan pois varhaiskasvatuspäivän tuoman kuormituksen. En tiedä, kuormittuvatko lapseni tavallista enemmän varhaiskasvatuksessa olemisesta mutta näen sen heistä selkeästi. He kuormittuvat myös kivoista jutuista, tapahtumista ja kaupassa käymisestä (olematta kuitenkaan erityisherkkiä) ja koen, että tehtäväni on suojella heitä liiallisilta ärsykkeiltä. Olimme reissussa viikonloppuna ja lapset saivat katsoa telkkarista lasten ohjelmia aamulla, kun olimme unisia vanhempia. Sen jälkeinen käytös oli kuin olisi syönyt aamupalaa Beelzebubin kanssa.

(Suositus: ainoa ohjelma, josta ei ole tullut negatiivista käytöstä ja jota uskallan suositella on Yle Areenan Nappulat, joka on mielestäni tarpeeksi rauhallinen lapsille. Sen jälkeen ei jostain syystä näitä käytöshäiriöitä tule! Toinen on joulukalenteri)

Tässä taas nopeita ajatuksia joulukuun kiireinen keskellä. Vaikka kaikki lahjat on ostettu jo hyvän aikaa sitten, huomaan, että stressi ja touhotus tarttuu minuun silti. Vielä on viimeiset harrastukset ja niiden joulujuhlat juhlimatta ja sitten toivottavasti ehdimme pulkkailemaan, leikkimään, askartelemaan ja laskeutumaan jouluun.

terkuin Heini