Yleistä

Miksi vauvat eivät mielestäni tarvitse varhaiskasvatusta?

Disclaimer ja varoitus: Seuraavaa juttua ei välttämättä kannata lukea, jos lapsesi on tällä hetkellä varhaiskasvatusyksikössä.
Tämä seuraava kannanotto ei päde sinun tilanteessasi eikä esimerkiksi jos vanhemmalla on VAKAVA mielenterveydellinen haaste, jos on lapsen yksinhuoltaja tai lapsi on vaikeasti vammainen.
Koska olen vain yksi ihminen, olen kirjoittanut artikkelin omasta näkökulmastani, enkä pysty tietenkään kaikkia näkökulmia.
Olen kuitenkin vuosien varrella käynyt keskusteluja päiväkotien johtajien, henkilökunnan ja vanhempien kanssa. Tätä tekstiä varten haastattelin yhtä varhaiskasvatuksen johtajaa ja kysyin mielipiteitä alan ammattilaisilta. En myöskään väitä olevani itse varhaiskasvatuksen ammattilainen, mutta olen vieraillut neljässäkymmenessä eri päiväkodissa.

Kun kirjoitan tätä, minua ärsyttää (ja PMS). Joudun jatkuvasti perustelemaan muille ihmisille sitä, että hoidan lastani kotona enkä ole tuottelias ja kuuliainen kansalainen, joka palaa heti työelämään ja maksaa veronsa. En ole ilmeisesti muiden mielestä myöskään feministi, jos hoidan itse lastani kotona ja tallaan kaikkien isien oikeuksia.

Keskustelu varhaiskasvatuksesta tuntuu kuumentavan väistämättä tunteita. Kotona lastaan hoitavat vanhemmat kokevat, että heidän työtään lastenkasvattajina ei arvosteta ja syyllisyyttä koetaan siitä, että lapsi jää paitsi jostain, kun ei ole varhaiskasvatuksen piirissä. Työssäkäyvät vanhemmat (nostan teille hattua!) taas kokevat syyllisyyttä, että lapsi on liikaa päiväkodissa ja saavat ikäviä kommentteja, jos vievät lapsen liian varhain päiväkotiin. Kun keskustelu junnaa vain (usein äitejä) syyllistävänä, ei päästä pureutumaan niihin oikeisiin haasteisiin, koska aina joku pahoittaa mielensä.

Ei ole enää olemassa päiväkoteja. On vain varhaiskasvatusyksikköjä. Pitkäaikaistutkimuksissaan on todettu, että pienet taaperot stressaantuvat ryhmätilanteissa, isot ryhmäkoot ovat haitallisia kehitykselle ja sosiaaliset taidot ja valmiudet opitaan ensisijaisesti kotona. Helsingin Sanomat on sohaissut muurahaispesää uudestaan pääkirjoituksessaan (Uusi tutkimus kyseenalaistaa lasten päivähoitoa ja koulunkäyntiä nykyisin ohjaavat ajatusmallit, 8.11.2020 HS) pitkistä päiväkotipäivistä ja välittömästi tuli Helsingin sanomien haastattelu vastineeksi siitä, että päiväkoti on turvallinen, jos aikuiset ovat sensitiivisiä kasvattajia eikä varhaiskasvatusta ja kotihoitoa saisi asettaa vastatusten. En tiedä olenko itsekään joka päivä kovin sensitiivinen kasvattaja yrityksistä huolimatta, vaikka minulla on vain 1 kappale yksivuotiaita hoidettavana. Ylen Hanna Terävän artikkeli syyskuussa taas kertoi, että vaikka lasten määrä on kokonaisuudessaan vähentynyt, varhaiskasvatuksen piirissä on entistä enemmän lapsia, koska vauvoja tuodaan entistä enemmän päivähoitoon.

Kehityspsykologia heitetään politiikkojen kesken toistuvasti romukoppaan, kun on kyse rahasta ja tuottavuudesta ja kotihoidontuen kuntalisät heitetään romukoppaan. Omassa kunnassani kuntalisä on poistettu, mikä ei ainakaan vähennä varhaiskasvatuksen kuluja. Varhaiskasvatus on AINA kunnalle taloudellisesti tappiollista palvelua, sillä kulut ovat hyvin isot. “Niissä kunnissa, jotka maksavat kotihoidon tuen kuntalisää, äidit hoitavat tutkitusti lapsiaan pidempään kotona.” (Lähde Yle 10.9. Hanna Terävä) Ensinnäkin höh, miksi puhutaan aina vaan, että äidit ovat kotona kotihoidontuella. Onhan lapsella isä!

VIKA EI MISSÄÄN NIMESSÄ OLE VARHAISKASVATUKSEN HENKILÖKUNNASSA! He tekevät parhaansa, ovat aina tehneet ja ihailen kasvatusalan ammattilaisia suuresti. Väitän silti, että päiväkodit eivät ole valmiina vauvojen joukkoryntäykseen. Ryhmäkoot ja ihan jo varhaiskasvatusyksiköiden tilat eivät ole kuitenkaan ihanteelliset vauvojen hoitamiseen. Varhaiskasvatusmaailmassa on käytössä työntekijöiden kesken termi: “Joutua pienille”, sillä harvat haluavat sinne vapaaehtoisesti, monet kokevat pienten ryhmän raskaana työnä, iäkkäimmillä hoitajilla eivät enää polvet kestä konttailua ja moni ammattiylpeytensä tunteva varhaiskasvatuksen opettaja janoaa viiskareille ja eskareille.

En ole koskaan kuullut, että kukaan varhaiskasvatuksen työntekijä olisi sanonut; voi kun meidän ryhmään tulisi oikein pieniä vauvoja. (Vauvalla tarkoitan nyt lasta, joka ei osaa itse kävellä ja on alle yksivuotias). Johtajan infotessa asiasta, painetaan pää käsiin ja huokaistaan syvään. Paljonko sinulle tulisi maksaa rahaa, että hoitaisit jonkun toisen vauvaa yhden päivän? Entä koko viikon, 8h päivässä? Entä jos hoidettavanasi olisi kolmoset? Ja vielä kaksi villiä taaperoa? Varhaiskasvatuksen opettajille maksetaan työn vaativuuteen nähden aivan mitättömän vähän palkkaa. Varhaiskasvatuksen työntekijät ovat jo nyt kovilla, pandemian aikana enemmän kuin koskaan. Miksi varhaiskasvatuksen opettajat, jotka ovat todella ammattitaitoisia ja osaavia kasvattajia, vaihtavat vaippoja sen sijaan, että opettaisivat leikkitaitoja lapsille?

Tähän väliin vielä omaa taustaani. Kuten olen aiemmin kertonut, olen ollut sijaisena sekä lastenhoitajan paikalla, että lastentarhanopettajan (nykyinen varhaiskasvatuksen opettaja) toimessa. Minut on laitettu perhepäivähoitoon, kun olin 1v1kk (en tosin ehtinyt olla siellä kovin kauaa, kun iskä lomautettiin, koska jee lama..) Päiväkotiin äiti ei minua halunnut, koska on itse siellä töissä 🙂 Mieheni on mennyt perheen nuorimmaisena yrittäjäperheessä päiväkotiin ollessaan 6kk? Eikä ole pilalle mennyt hänkään. En missään nimessä väitä, että lapsi menee pilalle päiväkodista tai sen kotihoidosta. Kuten olen aiemminkin sanonut (muistaakseni instagramin puolella) vaaditaan jotain poikkeuksellista pahaa, väkivaltaa tai sen uhkaa, seksuaalista tai henkistä hyväksikäyttöä, toistuvia hylkäämiskokemuksia tai vastaavaa, jotta lapsi traumatisoituu. Olen ollut myös mukana Perhe 24/7 hankkeessa, jossa tutkittiin vuorohoidossa olevien lasten hyvinvointia. Kasvatusalasta ei kuitenkaan väitä tietäväni tarpeeksi.

Hyötyykö lapsi hyvin varhaisesta varhaiskasvatuksen aloituksesta? Tutkimuksissa ei tietääkseni vauvojen osalta tämän puolesta ole todettu hyötyjä mutta silti varhaiskasvatusta on alettu pitää pakollisena, ettei lapsi jää jälkeen ja hänestä tulee epäsosiaalinen eikä koskaan opi lukemaan jne.jne. Ensinnäkin sosiaaliset valmiudet opitaan aina kotona, omilta vanhemmilta. Alle 1-vuotias ei tarvitse varhaiskasvatusta, vaan syliä ja vakuuden siitä, että muut ihmiset ja maailma on turvallinen ja systemaattinen. Hän ei tarvitse kotia, leikkipuistoa, kyläreissuja ja metsäretkiä ihmeempiä virikkeitä. Ryhmässä toimimista voi harjoitella oman vanhemman läheisyydessä vaikkapa perhekerhossa, kahvilassa, muskarissa ja se riittää.

Lainaus Ylen artikkelista syyskuulta; “Viime aikojen julkisessa keskustelussa on alettu korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä investointina lasten tulevaisuuteen. Sitä kautta moni vanhempikin on alkanut nähdä päiväkodin hyödyt, Lammi-Taskula uskoo.
….
Päiväkoti ei ole vain säilytyspaikka, jonne lapsi tuupataan, vaan jotain sellaista, josta lapset saavat hyödyllisiä eväitä elämään ja joka toimii vanhempien kasvatuksen tukena.” (Lähde Yle 10.9. Hanna Terävä)

Totta kai! Tämä onkin varmasti totta 3-vuotiaiden kohdalla mutta hyötyjä ei ole näytetty toteen alle kolmivuotiaina hoidon alottaneilla. Varhaiskasvatuksen demonisointi on turhaa, kun siitä selkeästi on hyötyä 3-6-vuotiaille lapsille. Tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että lukutaito on kehittyneempää lapsilla, jotka ovat aloittaneet varhaiskasvatuksen pienenä. Elämässä tarvitaan kuitenkin muutakin kuin kielellisiä taitoja, nimittäin olen vuosi vuodelta huolestuneempi lasten tunnetaidoista ja tunnesäätelystä.

Tähän väliin haluan huomauttaa, että olen usein suositellut työn puolesta lapselle varhaiskasvatuksen aloittamista, mikäli lapsella on esimerkiksi kehityksellinen kielihäiriö. Tiedän vuosien varrelta muutaman perheen, jossa molemmat vanhemmat olivat vakavasti sairaita ja viiskari-ikäiselle päiväkodin tuki oli perheelle henkireikä. Nämä lapset ovat olleet kuitenkin kaikki yli 3-vuotiaita. Uskon, että päiväkoti edesauttaa kielellisessä kehitykessä merkittävästi. Jos haluamme lapsistamme tehokkaita, itsenäisiä ja yksin pärjääviä, päiväkoti on loistava vaihtoehto siihen. Tarvitseeko vauvan tai taaperonkaan kuitenkaan “pärjätä”? Mikä olikaan 1-vuotiaan kehitystehtävä? Tuleeko reippaista, itsenäisistä, pärjäävistä lapsista itse pärjääviä, tuotteliaita aikuisia? Olisiko Suomessa, mielenterveyshaasteiden kehdossa, jo aika luopua tästä yksin pärjäämisen kulttuurista?

Miten alle 1-vuotiasta edes “varhaiskasvatetaan”? Oletko koskaan yrittänyt sanoa 9kk ikäiselle; “älä laita sitä suuhun” ja onnistunut? Kognitiiviset taidot, esimerkiksi työmuisti, ovat tämän ikäisellä vielä puutteelliset. Sitä ei sanota ääneen, mutta alle 1-vuotias unohtaa vanhempansa olemassa olon 8 tunnin päiväkotipäivän aikana, sillä hän ei kykene vielä luomaan mielikuvaa poissa olevasta ihmisestä. Jos suhde on hyvä, vauva kyllä tunnistaa vanhenpansa heidät nähdessään. Ylen artikkelissa (Yle 10.9. Hanna Terävä) viitataan, että alle 1-vuotiaan tullessa ryhmään palkataan oma työntekijä vauvaa varten. Yllätyin tästä todella, sillä viime vuosina erityislapsille on ollut erittäin vaikeaa saada edes avustajaresurssia ja alalla on merkittäviä rekrytointivaikeuksia. Todellisuudessa en ole koskaan kuullut käytännössä näin toimittavan, vaan käytännössä muiden ryhmien työntekijät joutuvat auttamaan pienten ryhmässä isompien lasten kustannuksella. (Okei, kysyin asiasta useammalta ihmiseltä, yksi heistä kertoi kerran näin käyneen kahdeksankymmentäluvulla..) Haastattelujeni mukaan ainakaan meidän kunnassamme ei palkata lisäresursseja, toivottavasti sitten muualla? Olisikin aika ihanaa, jos vauvalla oli ryhmässä oma aikuinen, joka olisi koko ajan hänen kanssaan vauvavuoden ajan. Varhaiskasvatuksen työ on kuitenkin lähes aina kolmivuorotyötä, ei pelkästään vuoropäiväkodeissa vaan muutenkin.

Isä tai muu kasvatuskumppani on täydellisen pätevä hoitamaan lasta kotona, se on varmasti kaikille itsestään selvää. Eli jos äidin SEKÄ isän ura kutsuu väistämättä ja ei ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa lapsi hoitoon? SE ON OK!!!!! Monet äidit kaipaavat vauvavuoden aikana työelämään tai takaisin opiskelemaan ja se heille mahdollistettakoon. On vaihtoehtoja varhaiskasvatusyksikölle. Vaikka joskus aikanaan suhtauduin nihkeästi perhepäivähoitoon, alle 3-vuotiaille se on loistava, sanoisin jopa paras vaihtoehto. Perhepäivähoitajaksi ei kuitenkaan moni enää ryhdy, sillä hommasta maksetaan minimaalisen vähän. Tuttuni sai vakituisen työpaikan vauvan ollessa 1-vuotias, joten hänen äitinsä ja vuorotteluvapaalle hoitamaan lapsenlastaan. Ihan mielettömän upeaa, saa kaipaamaan aikaa kun monta sukupolvea asui saman katon alla! Jotkut jopa palkkaavat vauvalleen hoitajan kotiin, mikä saa minulta ison peukun!! Au pair ei ole myöskään hassumpi vaihtoehto. Kiinassa lastenhoitajat jopa nukkuvat lasten kanssa yöt, jotta äidit ja isät saavat lepoa (tosin tässä on lieveilmiönä se, että “nannysta” tulee tärkeämpi kuin vanhemmista..)

Jos kaikesta huolimatta haluat vauvan tai pienen taaperosi varhaiskasvatusyksikköön, suosittelen lämpimästi seuraavia ratkaisuja; lyhennetty työaika, vaikka toisen vanhemman vain 80%, vähentää lapsen hoidossa oloaikaa merkittävästi 3 päivää kotona, 4 hoidossa. Lainaan tähän lastenhoitajan kommenttia; “Ne lapset ovat vaan onnellisempia ja eron huomaa selkeästi niihin lapsiin, joilla ei ole koskaan vapaapäiviä”. Pitkä viikonloppu tekee tuskin pahaa aikuisellekaan ja mielestäni osittaisia hoitovapaita tulisi tukea enemmän (Ruotsissa näin tehdään!) Rauhoita illat ja viikonloput perheelle ja omalle jaksamiselle. Harva katuu kuolinvuoteellaan rakkaidensa kanssa vietettyä aikaa.

Tarkoitukseni on jälleen herättää ajatuksia, ei pahoittaa mieltäsi. Sinä teet kuten parhaaksi näet (tietenkin!) enkä oleta, että tämä teksti saisi lukijan muuttamaan mielensä. Hyvä, että kuuntelet sitä, mitä sinä haluat ja sinä tunnet lapsesi ja elämäntilanteenne parhaiten. Toivottavasti myös poliitikot ja päättäjät kuuntelevat asiantuntijoita, tutkimustuloksia ja varhaiskasvatuksen henkilökuntaa päätöksiä tehdessään, jotta monenlaiset vaihtoehdot olisivat perheelle mahdollisia lapsen etua ajatellen ja yksilölliset tilanteet huomioitaisiin.

terveisin, Heini

P.S. Yritin oikolukea tätä tekstiä, eihän tässä ollut päätä eikä häntää ja pari ajatusta on karannut kesken kirjoittamisen.. Kiitos silti, jos luit tänne asti. Lupaan, että jätän varhaiskasvatusasian nyt rauhaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

DIY joulukalenteri taaperolle

marraskuu 21, 2020