Tammikuisen raskauspäiväkirja: Keskiraskaus

RV 13-28 eli raskauden toinen kolmannes lusittu!

Vihdoin, vihdoin, vihdoin… Tämä pätkä on tuntunut IKUISUUDELTA. Ehkä se johtuu siitä, että mun keskiraskauden alku ajoittui kesäkuun alkuun ja nyt tuntuu, että on jo talvinen fiilis. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että olen ollut raskaana ainakin vuoden.

Ensin odotettiin niska-turvotus ultraa raskausviikolla 13. Sitten rakenneultraa RV21. Siinä välissä minä oksensin, yökkäilin, voin pahoin. Muistelen, että RV19 oli viimein viikko, jolloin tunsin ensimmäistä kertaa, että voisin syödä JOTAKIN. Että tuntui siltä, etten nukahda kesken kaiken missä ja milloin vain. Että jaksan tehdä asioita.

Keskiraskauteen on kuulunut myös varhaiskasvatuksen ja töiden aloitus. Paniikkia siitä, että hoitovapaa päättyy. Kuuma kesäkuu, hauska heinäkuu, sateinen elokuu ja sitten yhtäkkiä, kaunis, kuulas syyskuu. Sitten vielä pimeä ja töiden kannalta kiireinen lokakuu. Olen kuitenkin vihdoin saanut kokea häivähdyksen keskiraskauden energiasta. Olen jaksanut liikkua, tehdä, kokea, nauttia. Pahoinvoinnin helpottaminen on kuin aurinko tulisi esiin pilven takaa.

Kirjoitin heinäkuussa päiväkirjaan: “Tämä kesä on ollut KUUMA (“kiitos” ilmastonmuutos). Pahoinvointi ei ole vieläkään helpottanut kunnolla. Olen kuitenkin pystynyt jo paremmin ruuanlaittoon. Huomaan, että puhelimen katsominen pahentaa oloa ja ärsyttää. Tämä kesä on täynnä hetkiä. Kesäkuu oli helteinen ja kaunis, tähänkin tottuu. Nytkin +28C eikä tunnu missään. Ollaan Särkillä, Mimmi (nimi muutettu) leikkii vesirajassa ja Tommi köllöttelee rantavedessä. Kesä on ollut täynnä hetkiä; uintia, puistoaja, pieniä retkiä. Mökillä, Lahdessa Launeen perhepuistossa, Kotkassa Katariinan meripuistossa, Lappeenrannan satamassa. Kaksivuotiaan kiukku on ääretön ja yllättävä, suorastaan tolkuton. Huomenna ultraan. Toivon, että se vähän realisoisi tätä raskautta ja auttaisi iloitsemaan vauvasta, eikä vaan vellomaan pahoinvoinnissa. Välillä koko maha muljahtaa.”

Näimme toisessa(kin) ultrassa vauvan voivan hyvin ja se tuntui jälleen ihanalta. Toisaalta minulla on ollut erilainen luotto tähän raskauteen, että kyllä tämä menee hyvin. Että kyllä hän siellä pärjäilee. Näimme ultrassa tietenkin myös vauvan oletetun sukupuolen ja se tuntui hyvältä. En malta odottaa, että pääsen myös oikeasti häneen tutustumaan, että onko hän sellainen, kuin alkuraskaudesta nähdyssä enne-unessa hän oli.

Pahoinvointi helpotti “lopullisesti” vasta raskausviikon 20 tienoilla, jolloin oksensin viimeiset kerrat. Nämä kerrat olivat kuitenkin yllättäviä ja niihin liittyi usein jokin “triggeri”, paha haju tai vastaava. Ruokahalu oli onneksi palannut jo aiemmin, vaikkakin rajallisena. Edelleen punainen liha on sellainen, että sitä ei oikeastaan tee yhtään mieli syödä. Muuten olen ollut helpottunut siitä, että ruokailutilanteet eivät ole yhtä taistelua pahoinvointia vastaan. Kävin kesällä myös ravitsemusterapeutilla. Häneltä sain vinkkejä pahoinvointiin, joista tärkein oli se, että VEDEN JUONTIA PITI VÄHENTÄÄ omalla kohdallani. Tämä oli shokki mutta huomasin, että huolehtimalla vesi-suola-tasapainosta oloni koheni pikkuhiljaa. En ole tällä kertaa käynyt äitiysfysioterapeutilla mutta epäilen, että olen kokenut ensimmäistä kertaa liitoskipuja ja myös SI-nivel on välillä ärtynyt. Tukivyön otinkin käyttöön nyt huomattavasti aikaisemmin kuin viimeksi, omani sain Lastentarvikkeelta ja voin sitä suositella lämpimästi (katso aiempi tekstini aiheesta lokakuun alusta).

Liikunnasta voisin kirjoitella lisää toisella kertaa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen tässä raskaudessa pystynyt tekemään eri lailla harjoituksia kuin viime kerralla ja uskon, että valitsemani lajit (pilates, kehonhuolto, uinti ja satunnainen sali/porrastreeni) ovat olleet hyviä valintoja. Tein myös terveysvalinnan ja otin koronarokotteen, jos toisenkin. En saanut kummastakaan lainkaan oireita.

Odotan tällä hetkellä tammikuista ilolla, onnella ja malttamattomuudella. Hänellä on masunimi, isosiskonsa jalanjäljissä hän on nyt Nacho!

Hei kysy alla keskiraskaudesta, jos jokin jäi mietityttämään! Jos linjoilla on muita tammikuiset 2022 odottajia, liity meidän mukaan instagramissa ja laita viestiä! Olisi hauska tutustua!

terveisin Heini