Tee se!

Mutta missä, milloin ja kenelle?

Syy, miksi olen useimmissa teksteissäni poistanut kommenttikentän käytöstä on melko yksinkertainen. Mielestäni blogien ei tarvitse välttämättä olla keskustelupalstoja, vaikka sosiaalisesta mediasta olisikin kyse. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näistä minun kirjoittamistani teksteistä olisi syytä keskustella. Päinvastoin, kommentointi ja keskustelu on erittäin toivottavaa. Tee se oman puolisosi tai kasvatuskumppanisi kanssa. Siitä on teille molemmille hyötyä ja iloa, toisin kuin netissä anonyyminä viha-kommentointi. Tämä ei koske vain tätä blogia, vaan yleisesti somea.

Keskustelen yleensä aina mieheni kanssa asioista, joita olen nähnyt, lukenut tai kuullut päivän aikana somessa tai muualla. Keskustelumme alkavat aina: “mitä mieltä sä oot tästä..” ja joskus juttu jää siihen tai syntyy pitkäkin dialogi. Yhdessä keskustellen on hyvä suhteuttaa myös omaa näkemystä ja miettiä, mikä esimerkiksi kasvatusasioissa olisi meidän linjamme jonkin asian suhteen. Jokailtainen keskusteluaika vauvan mentyä nukkumaan on mulle erittäin tärkeä, se juttu, josta en luovu vaikka saisin vartin enemmän unta. Jos olemme samaa mieltä, voimme kumpikin myhäillä, että kyllä me vaan ollaan hyviä vanhempia, jos taas eri mieltä, siitä on hyvä olla tietoinen ja käydä jatkokeskusteluja ja/tai väittelyitä aiheen tiimoilta. Tiimityötähän tässä tehdään. En hyödy siitä, että paukutan whatsappiin, kuinka mieheni ei tiskaa tarpeeksi usein. Sen sijaan olemme käyneet paljon rakentavaa keskustelua kotitöiden jakamisesta ja se on helpottanut mieltäni.

Jos jokin tekstini lause aiheuttaa sulle pahaa mieltä, syyllisyyttä, kurjan fiiliksen tai mitä tahansa negatiivista, olen aidosti pahoillani. En halua missään nimessä aiheuttaa kenellekään ahdistusta, vaan päinvastoin tsempata, inspiroida ja innostaa. Jos et voi keskustella puolisosi kanssa, suosittelen kirjoittamista. Päiväkirjan avulla on erittäin hyödyllistä reflektoida omia ajatuksiaan lukemalla päiväkirjaa aina hieman taaksepäin. Kannattaa kokeilla sillä lailla paineettomasti, että ei ole pakko kirjoittaa joka päivä.

Kun yläasteella mietittiin tulevan poikaystävän toivottuja ominaisuuksia, minulla oli pitkän listan sijaan vain yksi toive: että tuleva kuvitteellinen ihastukseni olisi mukava. Onneksi löysinkin sellaisen miehen (lukuunottamatta lautapeli-iltoja, jolloin hän ei ole ollenkaan mukava!). Toivon itsekin, että olisin muiden mielestä mukava ja miellyttämisen haluni on kova. Tämä ominaisuus nähdään usein negatiivisena mutta koska elän mukavan puolison kanssa, se ei ole ongelma.

Samaan aikaan, kun lievästi ahdistun ajatuksesta, että joku tuntematon kommentoisi mun kirjoituksia, ilahdun aivan suunnattomasti aina, kun instagramissa kuka tahansa kommentoi mun juttuja. Aika ristiriitaista, eikö? Siellä tosin seuraajat ovat melkein kaikki mun tuttuja 😀

Loppuun vielä Skamista tuttua lause:

Eveyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.

terveisin Heini