Kuulumisia

Kuulumisia helmikuulta ja pandemian “vuosipäivä”

Maaliskuu on vienyt minut niin mennessään, etten ole ehtinyt kirjoittaa vielä kuulumisia helmikuulta.. Yhtäkkiä en oikeastaan muista helmikuusta kuitenkaan mitään!

Korjataanpa asia nyt, kun niin sanottua “LOCKDOWNia” on eletty kokonainen vuosi. Tietenkin korona oli olemassa jo ennen sitä, mutta kyllä minulle 12.3. pidetty tiedotustilaisuus vei asiat ihan uudelle tasolle. Olin lukenut tammikuusta asti uutisia, yritin helmikuussa etsiä turhaan kaupoista kasvomaskeja ja iloitsin, että meillä oli kotona jo valmiiksi runsaasti käsidesiä. Olimme vielä maaliskuun alussa kylpyläreissulla siskoni kanssa, naureskelimme sitä, jos jäisimme karanteeniin kylpylään. Mutta sitten tuli 12.3.2020. Olin silloin kirpputorilla, radiosta tuli tiedotustilaisuus. Normaali aamupäivä, lenkki mammakaverin kanssa, normaali äitiysloma. Paitsi, että sitten ei enää ollutkaan, ei kokonaiseen vuoteen kesän välirauhaa lukuunottamatta.

Korona on vaikuttanut elämääni ihan hurjasti. Se on vaikuttanut siten, etten ole nähnyt isovanhempiani todella pitkään aikaan. Normaalisti olisi käynyt Mimmin kanssa päivävierailuilla nyt kun kerrankin on aikaa. Mulla on aina syyllisyys siitä, etten ole käynyt katsomassa tarpeeksi isovanhempiani mutta nyt koronan aikana syyllisyys on maksimaalinen. Minua itkettää se, etten uskalla mennä käymään heillä, koska pelkään, että veisin oireettomana taudin mukanani. Nyt heillä ensimmäinen rokotusannos on onneksi saatu, joten toivoa on.

Minä kuulun kahden eri sairauden vuoksi riskiryhmään, mutta rokotusvuoroni taitaa olla aika pitkällä. Ja se on ihan ok. Pystynhän helposti pitämään etäisyyttä ihmisiin ollessani hoitovapaalla. Syksyllä tilanne on kuitenkin toinen, kun palaan töihin. Mua mietityttää kovasti se, ehdinkö saada rokotteen ennen töihin paluuta.

Olemme monena päivänä mieheni kanssa fiilistelleet sitä, miten ihanaa on, kun hän voi etätöissä syödä lounaan kanssamme. Mimmin pitäminen pois isin työhuoneesta vaatii kyllä aikaa ja vaivaa. Olemme pohtineet sitä, miten paljon etätyö on vaikuttanut isän ja tyttären suhteeseen. Veikkaamme, että sillä on ollut merkitystä, että isi on myös päivisin “läsnä”, vaikkakin työhuoneen oven takana.

Helmikuussa jumppasin aika paljon kotona, sillä ostin mun ystävältä etäpilatestunteja. Olen itseasiassa innostunut niistä, koska en ole jostain syystä aiemmin ollenkaan motivoitunut etäjumppaan (nyt kun maksoin niistä, niin motivaatio löytyi!) Valmistauduin näyttelyn avajaisiin. Joita ei sitten tullutkaan, sattuneesta syystä. Asia selvisi minulle sillä hetkellä, kun olimme jo vieneet taulut paikan päälle.

Oli ystävänpäivä, kotona. Oli blogin synttärit, tein mokkapalaa. Oli mun synttärit, jonka kunniaksi kävimme lounaalla mieheni kanssa (joka oli lomalla). Sain myös lahjaksi kuumakivihieronnan ja kasvohoidon! Pääsin näkemään siskoani pitkästä aikaa, hän osti mulle synttärilahjaksi kolme ihanaa huonekasvia. JA sain kokoontaitettavan makkaratikun, jee!

Yksi vähän nolo juttu on, että olemme alkaneet katsoa mieheni kanssa KOLMEA eri tosi-tv sarjaa (tää ei todellakaan oo meille tyypillistä!!!) Ja ne sarjat on tietenkin kaikki noloja (Tempparit, Selkkarit ja Myyrä), mutta suoraan sanottuna tällä hetkellä se on ainoa juttu, jolloin pääsemme ns. treffeille muualle kuin Prismaan ja samalla juttelemme ja spekuloimme sarjan tapahtumia.

Mulla on ajatukset olleet kovasti keväässä ja kesässä, myös hankintojen suhteen. Panostin itseeni (ja ryhtiini) ostamalla kahdet rintaliivit, sillä mun rinnat ovat muuttuneet hurjasti viimeisen 8 kuukauden aikana imetyksen lopetuksen jälkeen, taas kuppikoko oli eri kuin viimeeksi. Liivit hankin paikalliselta pienyrittäjältä, koska liivit ovat oikeasti asia, jota en ikinä ostaisi “etänä”. Haaveilen jostain syystä kesäisestä hajuvedestä (miksi, eihän kukaan muu mua haistele kuin mieheni ja lapseni) ja tennareista. Mimmille olen hankkinut kadonneiden tilalle uudet aurinkolasit ja hups, myös Kaikon asusteita kesää varten. Nyt olen kuitenkin VAKAASTI päättänyt tehdä ostolakon! Katsotaan miten käy.

Haaveilen puistopiknikeistä ja siitä, että on niin kuuma, että on vaan pakko lillua rantavedessä. Ja ai että, uiminen! Jos jokin nyt houkuttaa niin uiminen. Missä tahansa, paljussa, kylpylässä, uimahallissa, avannossa (en ole uskaltanut mennä edes yleiseen saunaan) ja todellakin kirkkaassa Saimaassa tai Valklammella. Tykkään tosi paljon snorklaamisesta, sillä en ole mikään nopea uimari.

Mimmin kuulumisista sen verran, että hän pelkää kahta asiaa; LUMIAUROJA sekä sitä, kun Titi-Nallen konserttitaltioinnissa on kohta, jossa Riitta heijastetaan taustakankaalle. Siinä vaiheessa, kun oikea Riitta tokaisee “oho, tuollahan on toinen Riitta” alkaa lohduton itku. Siihen ainoa apukeino on, että kelataan kohta eteenpäin tai suljetaan silmät ja Mimmi kannetaan toiseen huoneeseen. Hän vieläpä tykkää kyseisestä biisistä ja hyräilee sitä usein. Riitta vaan on pelottava!!

Mimmi oli mininuhassa, joka meni kahdessa yössä ohi. Hän juttelee lauseita ja hokemia riittää.. Jopa kolmen sanan lauseita tulee välillä (Tänään hän käskytti; Äiti pukee Mimmin”. Söpöintä on, että sanan “joo” sijaan hän kiljaisee innokkaasti “kokka kai” (=totta kai!). Nyt 1v9kk muksua kiinnostaa erityisesti perhesuhteet, joita käymme koko ajan läpi leikeissä ja valokuvista.

Kotona olen puuhastellut kaikenlaista, mm. laittanut kirppiskassiin monta juttua ja ihan heittänyt vanhoja juttuja pois (=kierrätykseen). Mimmi on nukkunut pitkiä päiväunia. Mulla on siis ollut aikaa kirjoittaa blogia paljon ja moni lukija onkin varmasti huomannut, että blogiin on tullut myös kaupallisia yhteistöitä. Niitä on ollut yllättävän kiva tehdä, koska tuotteet ovat sellaisia, joita voisin suositella muutenkin. Kateutta ei kannata kuitenkaan tuntea, sillä rahaa ei ole alkanut tulvia ovista ja ikkunoista. Edelleen elelen kotihoidontuella, mikä on alkanut stressata aika paljon. Tuntuu, etten saa mitään säästöön kesää varten. Haaveeni on, että päästäisiin tekemään edes yksi kesälomareissu miehen mummon luokse ja kenties Muumimaailmaan. Toivottavasti saan ryhdistäydyttyä ja matkakassaa kartutettua kesään mennessä.

Tässä kuulumisia sekalaisesti! Blogin lukijakunta on muuten noussut hurjasti! Kiva, kun olette vinkkailleet kavereille! Kiitos, kun olet lukijani <3

terveisin Heini