Leikkivinkit

Talvileikkejä

Viime talvena lähimmäs lumista maisemaa pääsimme Leppävirralla Muumijääluola eli Moomin Ice Cave:ssa. Joka oli muuten upea, suosittelen ehdottomasti käymään! Vauva ei tosin tajunnut koko homman hienoutta lainkaan.. Yritin etsiä muita lumisia kuvia viime vuodelta, niitä ei yksinkertaisesti ollut.

Olimme tänään ensimmäistä kertaa Mimmin kanssa pulkkamäessä, siis isossa sellaisessa. Hän rakasti sitä! Pulkkailua kokeilimme ensimmäisen kerran viime talvena mutta toisen kerran jälkeen siihen ei tullut enää mahdollisuutta vähälumisen talven vuoksi. Meinasin jo nimetä vauvapulkan täydeksi turhakkeeksi mutta nyt se pääsi näyttämään kyntensä. Kävimme pulkkailemassa useamman kerran, Mimmi viittoo LISÄÄ, LISÄÄ ja minä vedän pulkkaa minkä jaloistani pääsen. Tekee muuten hyvää hartioille iän ikuisen rattaiden työntämisen sijaan.

Tämä on siis ensimmäinen talvi, kun oikeasti pääsemme talven ulkoleikkeihin kunnolla käsiksi. Mutta mitä taaperon kanssa voi tehdä? Ensimmäiset ideat (hiihtäminen, luistelu, lumikenkäily, potkukelkkailu) eivät ehkä ihan vielä meidän taaperolta onnistu.. Tai mistäs sitä tietää, ennen kuin kokeilee ja jos kirpparilla tulee sukset vastaan niin varmasti ne hankin. Lumilapiota tai lumikolaa ei meillä ole ollenkaan, eikä pilkkikamojakaan omisteta.. Vauvapulkkaan hän alkaa olla jo melkein liian pitkä, pitääkö ostaa jo isompi? Talvileluvalikoimamme on siis surkea pieni.. Ovatko kaikki talvileikit välineurheilua?

Muistelen leikkejä, joita itse leikimme talvisin. Teimme havuista törkeän hienoja majoja (nykyään voisi tulla sanomista, koska revimme oksia myös elävistä puista), leikimme kääpiökaneja ja kaivoimme lumiluolastoja (kauhistuttaa muistot niistä, miten selvisimme niistä hengissä?), leikimme tuikkista (kivaa, mutta ei taaperon kanssa..), laskimme pulkalla mitä hurjimmista mäistä ja hyppyreistä (ihme, että häntäluuni on vielä ehkä).

Leikkipuistot ovat toki pystyssä talvellakin mutta jäiset liukumäet, lumiset askelmat ja keinut, joissa pahimmillaan jalat hipovat hankea eivät aina ole se paras ratkaisu. Sitten keksin, miksei kesäleikkeihin tarkoitettuja välineitä voisi käyttää talvellakin?

HIEKKALELUT KÄYTTÖÖN

• hiekkalapiot ja ämpärit kulkevat kätevästi mukana ja Mimmi tykkää niillä leikkiä samalla lailla kuin kesälläkin, vaikka toppahanskat hieman asiaa vaikeuttavatkin (tähän mennessä Elsa Pitkäsen hanskat parhaat!) HUOM! kaikki astiat, joihin saattaa jäädä vettä on hyvä kerätä pois leikkien jälkeen, etteivät ne jäädy ja mene rikki
• Päiväkotien pihoilla (joissa olen ollut kerran, jos toisenkin) suosittuja ovat talvellakin jalkapallo ja sählyn pelaaminen. Plaston isot rekat ovat erityisen suosittuja ja lapset kuljettavat niillä lumikökkäreitä paikasta toiseen. Leveärenkaiset pyörät ja mopot saattavat kulkea ihan hyvin talvellakin.

MÄENLASKUJUTTUJA

• Miksei pulkkaleikkeihin voisi ottaa mukaan jonkun elämää nähneen nallen tai pehmon, monet muksut tykkäävät varmasti vetää nallea pulkassa. Pulkkaan voi myös kiinnittää kulkusen tai kellon ja leikkiä poroajelua
• Erään päiväkodin pihalla oli loiva mäki, jossa lapset saivat surffata pulkalla.. MITEN IHANAA! Jotkut saattavat nähdä vain potentiaalisen kaatumisriskin, minä näen upea dynaamisen tasapainon harjoituksen! Lapset olivat loivassa mäessä ja todella taitavia, kaatumisia en nähnyt lainkaan!
• Yksi lempijuttujani lapsena oli mäen laskeminen pöytäliinalla. Kuulostaa oudolta, mutta oli tosi hauskaa laskea vahakankaalla mäkeä alas pitäen reunoista kiinni, hauskinta oli, jos oli isompi sakki lapsia ja mäen alla kaikki kaatuivat! (Edit. turvallisuus ensin!)
• Olen myös sitä mieltä, että tarpeeksi isot lapset saavat halutessaan laskea pää edellä mäkeä pelkällä haalarilla (siis ei välineellä)! Tämä harjoittaa tehokkaasti kehon kokonaisvaltaista ojennusta. (Edit. Tänään kauhutarinoita mäenlaskusta lukeneena kypärä päähän/lasku vain turvallisessa ja loivassa ja tutussa mäessä! En halua olla vastuussa kenenkään aivovammasta..) Jos taas kehon kokonaisvaltainen koontipuoli kaipaa harjoittelua, liukurilla laskeminen on harvinaisen hyvä tapa siihen, koska matka tyssää, jos jalat laittaa maahan.
• Kaikenlainen kieriminen mäessä ovat myös musta ok, miksei vaikka kuperkeikatkin loivassa mäessä..
• Edit. Mäenlasku ei ole uhka tai vaarallista. Sen sijaan ojat, puut, kivet ja kannot, läheinen autotie tai rikkinäiset laskuvälineet voivat olla!!!! Oletukseni on, että vastuullinen aikuinen varmistaa turvallisuuden tässäkin lajissa. Oma lemppari laskupaikkani kouluikäiseni oli (vanhemmilta salaa) Vaaramäki, jossa todellakin oli vaarallista. Se oli hauskaa ja vaarallista, mutta meille oli teroitettu pienestä asti mäenlaskun “säännöt” eikä kenellekään koskaan sattunut mitään!

DIY/ EI TARVI VÄLINEITÄ

• Lumilyhdyn ja lumiukon rakentamiseen ei vielä karkeamotoriikka oikein riitä yksin, mutta Musume tykkää kyllä lumipalloja heittää, jos hänelle sellaisen tekee. Lumilinna, lumihevonen tai lumilohikäärme olisi varmasti myös mieleinen, sillä hän rakastaa tällä hetkellä yli kaiken “KUKKUUU!!!”-leikkiä ja kiipeilee mielellään.
• Hippaa olemme leikkineet jo kotona, joten lumihippa voisi onnistua; lumihipassa tehdään hankeen reittejä, joita pitkin hippa ja juoksivat voivat kulkea.
• Metsäretkellä voi aurinkoisella ilmalla tehdä “aurinkokellon” hankeen laittamalla tukevan tikun pystyyn hankeen, mukaan kannattaa myös ottaa kiikarit isommille lapsille.
• Mimmille toimii eläinjutut, joten hän innostuu niinkin pienistä asioista, kuin koiran jalanjäljistä lumessa ja JÄTÖKSISTÄ, jotka naurattavat (kakkahuumori on tällä hetkellä in!)
• Päiväkotien pihoilla nähty klassikko on JÄÄTIMANTIT eli värjättyä vettä on laitettu vaikkapa maitotölkkiin, jäädytetty ja lapset saavat nämä “timantit” leikkeihin. ON MUUTEN HITTI! Värjäystä olen nähnyt tehtävän ainakin kreppipaperilla ja vesivärillä, taaperolle ajattelin kokeilla elintarvikeväriä siltä varalta, että hän haluaa maistella timantteja..
• Kävely on mielestäni yksi aliarvostetuimmista liikuntamuodoista. Metsässä, puistossa, keskustan kaduilla, pellolla ja poluillla, ihan sama, kunhan vain kävelette! Taaperoiden kanssa se on myös melkoista pysähtelyä ja ihmettelyä, se on ok. Jos tuntuu, että lapsi on liian hidas kävelijä, siihen auttaa se, että kävellään enemmän ja hän vahvistuu. Välillä kuulen töissä, että lapset istuvat rattaissa vielä neljävuotiainakin, vaikka heillä ei ole mitään erityistä sairautta, vammaa tai syytä siihen. Arkiliikunta kunniaan!

Kannattaa muuten muistaa seuraavat jutut mukaan lumileikkeihin;

• nenäliinat!
• juomapullo, jos mahdollista hieman lämmintä vettä
• UV-suoja ja aurinkolasit, jos on aurinkoista ja hanki heijastaa paljon valoa, Norjassa esim. aurinkolasit ovat lapsilla lähes pakolliset talvisinkin ja hiihtokeskuksissa on kuulutuksia, joissa asiasta muistutetaan
• heijastimet kuntoon, jos epäilet, että kirppishaalarin heijastimet ovat menneet pesussa huonoiksi, hanki kaunis irtoheijastin
• varahanskat (MYÖS ITSELLE!), muutenkin omaa kerrospukeutumista EI kannata skipata!

Entä jos ei ole sitä lunta??

• Metsäretket toimivat aina, kunhan vaatetus ja kengät ovat kunnossa! Jos on omaa metsää tai pihaa, antaisin taskulamput/otsalamput mukaan ja niiden avulla pitäisi löytää heijastimia, jotka on etukäteen piilotettu tietylle alueelle.
• Taaperot tykkäävät aina kerätä keppejä ja käpyjä, niitä voi viedä vaikka oraville kasoiksi
• Kura- ja hiekkaleikit jatkukoon.. toivottavasti ei kuitenkaan koko talvea!

Unohtuiko listasta jokin? Mikä oli sun lapsuuden lempileikki talvella?

Talvileikit ovat siitä toimintaterapeutin suosikkeja, että karkeamotoriikan harjoittelu kukoistaa ja lumi on elementtinä loistava mahdollistaja erilaisiin liukuihin ja proprioseptiikan tukemiseen. Raskaan liikunnan aikaansaannos on mm. parempi unenlaatu ja usein lapsen käyttäytyminen on jäsentyneempää ja rauhallisempaa. Jos lapsesi pelkää tolkuttomasti mäenlaskua, suosittelen ottamaan asian puheeksi oman toimintaterapeuttisi kanssa.

Muistutan vielä turvallisuudesta ja lapsellesi ja hänen ikä- ja kehitystasolleen sopivan leikin vallinnasta, jonka sinä tiedät parhaiten!

terveisin, Heini