Lelusuositukset

Kirja-arvostelu: Onni-poika keittiössä

Lukuviikon kunniaksi esittelen yhden suosikki lastenkirjasarjani. Sanna Pelliccionin luoma Onni-poika-sarja on moderni klassikko ja tiedän monia perheitä, jotka fanittavat Onni-poikaa tosissaan. Taidamme olla yksi näistä perheistä.. Alunperin olen tutustunut kirjaan ollessani vielä raskaana ja ystäväni Jonna luki kirjaa pojalleen. Seuraavan kerran törmäsin kirjaan, kun Mimmin kummitäti osti sen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Sen jälkeen olen metsästänyt kirjoja kirjastosta! Tämä kaikki on johtanut siihen, että taaperoni osasi jo sanoa. “JONNI”, kun eteisestä löytynyt paketti avattiin.

Sain pr-lahjana uusimman Onni-poika kirjan Onni-poika Keittiössä. Nimensä mukaisesti päähenkilö Onni tutustuu erilaisiin ruuanlaittopuuhiin ja miettii, miten tullaan kokiksi. Kirjassa kuvataan simppeliä arkea, juhlaakaan unohtamatta. Onni-poika kirjat ovat siitä ihania, että niissä on kuvattu “tavallista” elämää. Sillä sehän lapsia ja ihmisiä kiinnostaa!

Tiedättekö ne kirjat, joiden ensimmäisellä aukeamalla/kannessa on vain piirretty asioita ja esineitä? Mieleen tulee ainakin vanhat Vanttu-kirjat ja Tomppa-kirjat. Miksi lapset rakastavat aina näitä aukeamia eniten???? Taapero on liimautuu aina näihin aukeamiin, haluaa tietää kaikkien esineiden ja asioiden nimet ja ihan näkee, miten aivot raksuttavat.

Onni-poika kirjojen kuvamaailma on sellainen, että taaperot (ja vauvat!) ovat siitä aivan liekeissä! Kirkkaat värit, selkeät kuvat, pienet yksityiskohdat, kaikki kuvituksessa toimii taaperolle täydellisesti. Aikuisena on hauska bongata kuvituksesta tuttuja yksityiskohtia; “Hei, toi on Aarikan purkki, meillä on mummolassa samanlainen kahvinkeitin”. Arkiset esineet ja asiat ovat lasten kokemusmaailmasta tuttuja ja niitä on hauska nimetä.

Suoraan sanottuna, Onni-poika Keittiössä kirjassa on yksi huono puoli; mulle tuli ihan älytön nälkä ja into järjestää kunnon illalliskutsut kavereiden kanssa! Kirja oli täynnä iloa, toivoa, herkullisuutta.. Onneksi lopussa oli salainen pitsaresepti!

Kysyin taaperolta, mikä kirjassa on parasta; hän vastasi heti, että Onni tietenkin. Ei ihme, jotain suloisen samaistuttavaa päähenkilössä on. Hän on tavallinen lapsi, tavallisine unelmineen ja toiveineen. Onni ja hänen veljensä Olavi ovat kirjoissa aktiivisia toimijoita, eivätkä vain henkilöitä, joille tapahtuu jotakin. Tarinat ovat arkisia seikkailuja, mikä tekee niistä samaistuttavia ja kauniita. Kirjoissa on monikulttuurisuus läsnä ja tykkään siitä, että Onni-pojalla on vähemmistöön kuuluvia ystäviä, joilla on kuitenkin oma vahva ääni ja tahto. Aiemmissa kirjoissa esimerkiksi saamelaiset, tummaihoiset, maahanmuuttajat ovat luonnollinen osa tarinaa. Kierrätyksestä ja eettisistä valinnoista puhutaan suoraan, mutta samalla lempeästi ja lapselle sopivalla tavalla.

Myönnän, olen myös vanhempana lainannut Onnin vanhemmilta joitakin lauseita, joita olen käyttänyt omassa kasvatuksessani. “Jos aina saa kaiken, mitä tahtoo, ei ole koskaan tyytyväinen”. (kirjasta Onni-poika tahtoo kaiken) Haluaisin olla yhtä lempeä ja kärsivällinen kasvattaja kuin Onnin vanhemmat..

Saimme samassa paketissa tämän Onni-poika puuhaa kotona -tarrakirjan. Kirjassa on 70 tarraa ja helppoja tehtäviä, joita vajaa 1v10kk taaperomme osasi tehdä yhdessä kanssani. Kirjan tehtävät on suunnattu kuitenkin 4-7-vuotiaille.

Mulle tuli tästä jotenkin liikuttava olo.. En tiedä miksi, mutta tämä puuhakirja kuvaa täydellisesti koronavuotta. Sitä, miten vanhemmat ovat keksineet kaikkea mahdollista muksuilleen. Miten tietynlaisessa tylsyydessä lapset keksivät tekemistä melkein mistä vain. Ja miten tämä vuosi on saanut arvostamaan omaa kotia enemmän kuin koskaan.

Mutta mikä ihmeellisintä, se inspiroi minua. Tuli hinku laittaa lisää taimia ikkunalaudalle ja haave parvekepuutarhasta sai sysäyksen eteenpäin. Se sai huomaamaan, mitä kaikkea kotona voi puuhata, miten kakkua voi leipoa vaikka ihan tavallisena tiistaina, miten ihanaa lapsesta on katsoa kiikareilla lintuja..

Haluan lisää tällaista! Lisää kauniita, älykkäitä, huolettomia Onni-poika kirjoja, joissa on samalla realismia ja unelmia! Ja tämä tarve on nimenomaan minulla, taaperosta en osaa sanoa. Sen kuitenkin tiedän, että kun hän tuo minulle kirjan luettavaksi, sen kannessa lukee lähes joka kerta Onni..

ARVOSANA: 5/5 Timanttista!

terveisin Heini

P.s. Onni-poika kirjan voi ostaa ainakin Adlibriksestä (mainoslinkki).