Voi tuota pientä höpsykkää ja voi miten raasu hän on korvineen.

Meitä vaivasivat syksyllä todella paljon korvatulehdukset. Aina kun edellinen antibioottikuuri loppui, meni päivä ja taas oltiin kuumeessa ja nenä räässä. Oli jonkin verran myös oireettomia korvatulehduksia. Vauvaraukka joutui syömään useita antibiootti-kuureja niin pienenä.. Yöimetykset ottivat sairastelun aikana pahasti takapakkia. Olimme kaikki aivan poikki, sillä myös me aikuiset sairastimme ja pitkään.

Ja kaikesta huolimatta, päivisin Lyyli-mussukka oli aurinkoinen ja ihana oma itsensä. Pystyasento varmaankin helpotti myös korvakipua ja pystyyn hän pyrkikin jatkuvasti. Hän oppi vilkuttamaan ja irvistelemään niin hullunkurisesti, että sitä ei voi olla katsoa nauramatta. Hän nautti soittamisesta, konttaamisesta, lelujen kantamisesta suussa ja entistä enemmän siskon lelut alkoivat kiinnostaa. Taaperokärryn kanssa harjoiteltiin kävelyä mutta välineeksi kävi yhtä hyvin pyykkikori, keittiön tuoli tai mikä tahansa työnnettävä pahvilaatikko.

Uusina juttuina olivat tietysti talveen liittyvät leikit ja ulkoilut. Pulkkailu oli tammikuisen suosiossa. Rattaissa nukutti viileässä ilmassa kaikista parhaiten. Enemmän aika kului kuitenkin sisäleikeissä sairastaen.

Kaikki “ei-lelut” olivat 10kk kanssa ihan ykkösjuttu. Siskon talvihanskat. Isin avaimet. Äidin keittiövälineet. Roskat ja kenkien mukana tuleva hiekoitussora.

Sormiruoka ei juurikaan maistunut korvatulehdusten aikana, vaikka Lyyli muuten tykkää niiden syömisestä kovasti. Ruualla leikkimistä oli paljon ja oma lusikka oli soseita syödessä hänelle ehdoton, muuten koko homma meni lusikasta taistelemiseksi. Kokeilimme ohjeiden mukaisesti hapanmaitotuotteita – Lyylille tuli niistä kuitenkin kamalat vatsavaivat, joten lykkäsimme maitotuotteiden kokeilua hieman tuonnemmaksi (se kannatti, 11kk ikäisenä kokeiltiin uudestaan eikä oireita tullut).

terkuin, Heini