Aivot ovat hieman sumussa, meillä on nimittäin valvottu taas kerran. Kyseessä ei kuitenkaan ole vauva, vaan esikoinen. Sairastelukierre jatkuu (molemmilla taas kerran korvat täynnä mätää) mutta yritän olla keskittymättä niihin ja kirjoitella mieluummin siitä kaikesta, mitä kivaa vauva on taas oppinut.

Leikkien monipuolistuminen on hämmästyttänyt meidät kaikki. Yht´äkkiä myös tyttöjen väliset yhteisleikit ovat lähteneet lentoon, sillä heidät voi nykyään jättää hetkeksi samaan huoneeseen keskenään ja sieltä kuuluu vain hyväntahtoista kikatusta (“äää, se on MINUN”-huutojen sijaan). Mimmi on upeasti oppinut (varhaiskasvatuksessa?) lelujen jakamista ja osaa myös ottaa paremmin vauvan tarpeet huomioon.

Vauvan suosikkileikkejä ovat viime aikoina olleet seuraavat:

1. konttaan karkuun -leikki
2. heittäydyn selälleen patjalle/sohvalle ja nauran -leikki
3. ota-anna -leikki + nauru
4. ovien sulkeminen ja avaaminen, erityisesti suljen äidin vaatehuoneeseen -leikki on ollut hitti!
5. menen piiloon -leikki
6. puen asioita (!) päälleni, joskus vahingossa jopa pipo mennyt oikein päin -leikki
7. asioiden pureskelu, erityisesti roskien ja erilaisten papereiden

Olimme jo huolissamme, eikö tämä täydellinen vauvamme ole ollenkaan kiinnostunut kirjoista (se oli ollut meille vanhemmille rankkaa) mutta alustavaa kiinnostusta kirjoihin on alkanut ilmestyä. Pääosassa on edelleen kirjojen syönti mutta nyt kuvat ovat alkaneet jo kiinnostaa. Toisin kuin esikoinen tässä iässä, kokonaisen kirjan hän jaksaa silti lukea harvoin. Iltasatukirjoina ovat “Minne pompit Pikku-Papu”, “Kiltti pieni lumiukko” ja “Eläimet”. Päivisin olemme lukeneet “Missä olet Pikku-jänis”, “Bruum” ja “Bää maatilalla”. Kuvakirjoista olemme lukeneet Tomppa-kirjoja mutta ne eivät mene vielä kokonaan. Myös Oppi&Ilon lorukirja on ollut kiinnostava (kirja on suunnattu 0-2-vuotiaille).

Brion taaperokärry on saanut kyytiä. Vaikka olemme yrittäneet hidastaa kävelyharjoituksia, emme ole siinä onnistuneet. Lyyli harjoitteli esineiden työntämistä kaikella mahdollisella (pyykkikorista lähtien), joten otimme taaperokärryn käyttöön ja sillä mennään ja lujaa, ilman mitään tolkkua. Vauhti pysähtyy yleensä aina seinään. Olen saanut Lyylin kiinni samasta kuin esikoisen aikanaan, eli kärryn kyytiin kiivetään ja sitten hytkytellään. Sori vaan, tää ei ole mikään sähköpotkulauta, mikä kulkisi itsestään. Kaikenlainen kiipeily mm. siskon sänkyyn kiinnostaa kovasti. Vauvan ulottuvuus alkaa olla myös hämmästyttävän iso. Yksi päivä hän nimittäin kurotti ruokapöydältä reunalla olleen lelun. Muistutus siis ikätovereiden vanhemmille – kahvikuppinne eivät ole enää turvassa.

Viittomia olemme harjoitelleet ahkerasti. Toistaiseksi Lyylillä on käytössä ainoastaan vilkutus. Hän osasi jo kiittää taputtamalla mutta unohti sen. Jatkamme kuitenkin viittomien käyttöä, sillä hän seuraa niitä mielellään. Säännöllisesti meillä on käytössä seuraavat sanat: hyvä, kiitos, riittää, lisää, vaippa, isi, äiti, pallo, märkä, kylmä, kuuma, syödä ja aloitamme käyttämään värejä.

Olen huomannut, että kun vielä kuukausi sitten tissi oli Lyylille tosi tärkeä, nyt se on usein vähän niin kuin “ihan sama, voin ottaa”. Samalla suhde isin kanssa on kehittynyt merkittävästi ja isistä on tullut supertärkeä. Olemme siitä onnekkaita, että mieheni on etätöissä edelleen (2.5 vuotta putkeen) ja vaikka tämä tuntuu sähkölaskussamme merkittävästi, olen valmis maksamaan sen koska tahansa, sillä on upeaa, että T. voi viettää lounaat kanssamme ja usein hän syöttääkin silloin vauvalle lounassoseen. He syövät myös aina iltapuuron yhdessä ja mies tekee vauvan kanssa ison osan iltatoimista. Vauva on nukkunut upeasti (aina kun on terveenä) jopa 19-7 unia parhaimmillaan. Hän saattaa yöllä havahtua, äännähtää ja rauhoittaa itsensä uneen. Hampaiden pesu sujuu hienosti mutta pukemisesta hän marisee huomattavasti enemmän kuin siskonsa aikoinaan.

Toivottavasti olette pysyneet terveinä! Mulla ajatukset kääntyneet jo kohti joulua, onko siellä jo paketteja jemmattuna?

terkuin, Heini