Hiihtoloma on täällä meilläpäin teknisesti ottaen vasta tällä viikolla mutta me vietimme sen koko perheen kanssa jo viime viikolla. Ensinnäkin, koska tämä on viimeisiä mahdollisuuksia lomailla koulujen loma-ajan ulkopuolella ja toiseksi, koska pääsimme perheen vertaistukilomalle liiton kautta. Tuetut lomat on usein liittojen järjestämisiä ohjattuna/ohjelmallisia lomia, joita järjestetään ympäri Suomen ja erilaisille kohderyhmille. Tuetun loman voi saada kolmen vuoden välein maksimissaan 3 kertaa. Itselläni on useampikin diagnoosi, jonka perusteella loman voi saada mutta lomia järjestetään myös lapsiperheille, yksinhuoltajille, vähävaraisille jne. Omavastuu on verrattain edullinen, 125e aikuisilta.

Meidän perheenjäsenemme saivat kokeilla viikon aikana ainakin seuraavia lajeja; sähly, sulkapallo, seinäkiipeily, temppurata, uimakoulu ja vesijumppa, joogapilates, kuntosali, yin-jooga ja äänimaljarentoutus, juoksu (vain mieheni!), koko perheen olympialaiset, lasten satujooga, lasten liikuntaleikit, pulkkailu, luistelu, keilaus ja hiihto. Oli muuten ensimmäinen kerta kunnon hiihtoladuilla tänä talvena, koska arjessa “ei koskaan ehdi”. Omalla kustannuksella kävin lisäksi hieronnassa sekä kasvohoidossa, joka olikin ensimmäinen kerta pitkään aikaan. Parasta on omasta mielestäni kylpylän vapaa käyttö, jota hyödynsimmekin parhaimmillaan 2 kertaa päivässä. Atooppinen iho oli tästä hieman kovilla mutta muuten Vesileppiksen kylpylä on ihana ja se oli luonnollisesti myös Mimmin suosikki loman aikana.

Miksi tällaisia lomia sitten järjestetään? Koska niille on tarve! Hallitus on tietenkin uhannut lakkauttaa tämänkin lapsiperheiden ja pitkäaikaissairaiden tukimuodon tai ainakin tukea ollaan vähentämässä. Koen kuitenkin tämäntyyppisen lomailun yhtenä parhaana tapana rakentaa perheen sisäisiä suhteita, rentoutua ja saada omalla keholle huoltoa, saada parisuhdeaikaa ja ennen kaikkea, arkea kuormittavien diagnoosien kanssa eläville vertaistukea. Koen, että tästä lomasta sain vertaistukea ja ystäviä, joita en muissa tilanteissa olisi kohdannut. Vertaistukea voi toki saada myös esimerkiksi Kelan sopeutumisvalmennuksista ja vastaavista mutta lapsiperhelomalla kaikki kuuluvat samaan kohderyhmään eli kaikki ovat suunnilleen samassa elämäntilanteessa, oli perheessä sairastaja lapsi tai vanhempi. Ohjaajat olivat todella ammattitaitoisia ja ystävällisiä ja lasten tarpeet otettiin mielestäni hyvin huomioon.

Myönnän, että iso osa palautumista oli myös loistava ruokahuolto; 4 valmista ateriaa päivässä, eikä tarvitse tiskata! Tykkään tosi paljon Vesileppiksen ruuista, gluteenittomuus on huomioitu tosi kivasti ja lapsille löytyy aina kivoja vaihtoehtoja. Kotona on ollut “hieman rankkaa”, kun tarjolla ei olekaan ollut erilaisia salaatteja, jälkiruokaa ja eikä valmiiksi leikattuja hedelmiä 🙁

Tykkään ihan hurjasti Vesileppiksen Muumijääluolasta, jossa pääsee maksua vastaan ihastelemaan toinen toistaan upeampia jääveistoksia, laskemaan mäkeä erilaisin välinein ja leikkimään erilaisten jääveistosten kanssa. Laskin Euroopan pisimmän jääliukumäen ja jouduin himmailemaan vauhtia, koska se meni niin kovaa! Lyyli rakasti donitsimäkeä hurjasti ja väitän, että kaiken ikäisille löytyy jääluolasta jotain kivaa tekemistä. Tämä on perheemme kolmas kerta siellä ja menisin koska tahansa uudelleen.

Sain lomalta uusia kavereita, inspiraatiota ruuan laittamiseen, inspiraatiota liikuntaan ja erityisesti salitreeniin ja uimiseen sekä ihania muistoja lasten kanssa. Esikoinen oppi uimaan itsevarmemmin syvässä altaassa ja pienempi uskalsi ekaa kertaa tehdä minisukelluksia, kun aiemmin se on jännittänyt.

Toivon, että pääsemme vielä jonain päivänä vastaavalle lomalle uudestaan, iso kiitos liitoille ja vertaisohjaajallemme, että näitä lomia järjestetään! Kun otetaan huomioon, miten paljon stressiä ja ylimääräisiä kuluja erilaisten diagnoosien kanssa eläville koituu sairauksien hoidosta. Mies kertoi, että saunassa ulkopuolinen oli kommentoinut, että mukavaa, että vähävaraisten lomailua tuetaan ja olen samaa mieltä, että tällaiset pienet (perheille isot) jutut on tärkeässä asemassa taistelussa eriarvoistumista vastaan.

terveisin, Heini