Vauvaleikit 3kk

Muistan, että esikoisen vauva-ajasta jostain syystä kolmen kuukauden ikä oli mulle tosi vaikea. Vauva nukkui huonommin ja halusi syödä ihan koko ajan -koko yön ja päivälläkin koko ajan. Muistan illan kitu-tunnit, kun odotin miestä töistä kotiin. Nyt olo ei ollut ollut niin tuskainen, mutta kyllä yöt ovat olleet selkeästi vaikeampia lukuisten syönti herätysten takia. Lisäksi olen nyt miettinyt, voiko vauvalle tulla hampaita näin aikaisin, kun hän halua imeä kaikkea mahdollista. Poislukien tietysti tutit 😀 Sormet ovat suussa erittäin usein. Hampaiden sijaan epäilen kuitenkin vielä enemmän sitä, että hän haluaa vaan taktiilisesti tutustua sormiinsa! Koska ovathan ne hienot ja vauvalle on iso asia löytää uusia raajoja.

Käsien löytäminen on kyllä merkittävä mullistus pienen elämässä. Enää hän ei ole vain passiivinen katselija, vaan aktiivinen kokija. Kolmen kuukauden iässä vauva oppi tarttumaan hienosti esineisiin. Ihan ensimmäisenä hän oppii tarttumaan välipalapatukan roskaan ja siitä se sitten lähti. Rapisevat lelut ovat kuin huumetta vauvoille. Meillä on rapisevia kirjoja mutta vielä suositumpi on ollut rapiseva kukka. Kun sen antaa Lyylille käteen, hän tunkee sen välittömästi suuhunsa. Leluista ovat kiinnostaneet eniten rapisevat lelut ja pitkulaiset, kevyet purulelut, jotka vauva jaksaa nostaa. Edelleen toki myös leikkimatto kiinnostaa. Lyyli myös viihtyy huomattavasti paremmin sitterissä nyt, kun osaa itse käsitellä ja kurotella leluja. Hän seuraa sitteristä supertarkkaavaisesti, kun mun perhe syö yhdessä. Vauva myös juttelee todella todella monipuolisesti ja paljon aina kun saa suun vuoron. Mimmi on tykännyt siitä, että vauva ottaa enemmän kontaktia häneenkin. Aamulla hän tietysti heti haluaa halia vauvaa!

Vauvan ensimmäiset naurut ovat ihaninta ja hämmentävintä, mitä on. Koskaan ei oikein tiedä, että mikähän tällä kertaa alkaa naurattaa – se saattaa olla hiustupsu tai hassu naama. Loru tai kutitus. Käytännössä mikä vaan! Tämä kuukausi onkin ennen kaikkea vuorovaikutuksen aikaa, leikit ovat enemmän yhteisiä ja vauva osaa jo odottaa vaikkapa vauvatuksessa tiettyjä liikkeitä. Hän hämmästyy ihan kaikesta ja vaikuttaa uteliaalta persoonalta. Kun hänet nostaa ilmaan, silmät melkein pullistuvat päästä hämmästyksestä. Leikimme yhdessä perus jalkojen heiluttelu -leikkejä ja paljon sellaista yleistä höpsöttelyä – kutittelua ja pusuttelua. Olen huomannut, että vauva on vähän ihmeissään jos Mimmi ei olla kotona. Hän selvästi tunnistaa oman laumansa jäsenet eli on alkanut vierastaa. Kun sisko sanoo Lyylille “ei mitään hätää”, hän rauhoittuu kuuntelemaan.

Pikkuhiljaa olemme aloittaneet katselemaan kirjoja. Joskus laitan kirjan lattialle ja vauvan kyljelleen tai hän saa istua sylissä lukemassa. Vielä enemmän vauva on kuitenkin saanut kuunnella imetyshetkissä, kun luen isosiskolle. Hän on osoittanut kiinnostusta erityisesti Onni-poika kirjoja kohtaan (isot, värikkäät kuvat) joten veikkaan, että jossain vaiheessa kirjat kirjaimellisesti kuluvat puhki. Pitääkin muistaa aloittaa pikkuhiljaa iltasadut!

Terveisin, Heini