Leikkivinkit / Lelusuositukset

Lelut, tarvitseeko lapsi niitä?

Tarvitseeko lapsi leluja?

Lapsi ei tarvitse leluja. Hän keksii tekemistä keittiön kapustoilla, sohvatyynyillä ja haluaa olla mukana kotitöissä hänelle tärkeiden aikuisten kanssa. Hippa ja piilosta (maailman vanhimmat leikit?) toimivat aina ainakin, jos on leikkikaveri.

Ajattelen kuitenkin, että lelut ovat lapselle tärkeä tapa ilmaista itseään, tuulettaa aivoja. Väline oppia, väline luoda, väline ymmärtää maailmaa. Tiedän, lapsi oppii visuo-spatiaalista hahmottamista rakenteluleiki lisäksi myös leipoessa ja pyykkiä ripustaessa. Ajattelen kuitenkin, että lelujen, piirtämisen ja roolileikkien kautta lapsi pääsee pakoon hetkeksi tästä todellisuudesta omaan maailmaansa, jossa hän saa olla iso ja määrätä omasta leikistään. Unohtamatta iloa! Se on tärkeä oppimisen edellytys, jota kunnolliset lelut tarjoavat.

Työpaikkani odotushuoneessa ei ole koronan takia ollut moneen vuoteen yhtään lelua. Mua harmitti se aikalailla. Mitä lapset ja aikuiset tekivät odotusaikana? Katsoivat puhelinta. Vein odotushuoneeseen pienen korin terapiakäytöstä poistettuja (erittäin kämäisiä) leluja ja kappas, lapset alkoivat leikkiä, vanhemmat hymyilivät heille, ottivat syliin ja lukivat kirjoja. Joku oli tuonut ison kasan lisää (parempia) leluja ja kappas, ilo oli palannut odotushuoneeseen (itsehän en näe käytävällä juoksemista ollenkaan huonona asiana!)

Koska minulla on kaksi tyttöä, en halua myöskään “kouluttaa” heistä pelkästään kotityön tekijöitä. En siksi etten arvostaisi kotitöitä ja he nauttivat siitäkin mutta haluan, että heillä on myös mahdollisuus kehitellä luovuuttaan pienois-arkkitehtuurissa, rakentaa kulkuvälineitä, tutkia fysiikan lakeja ja painovoimaa kuularadassa, laskea lautapelissä montako ympyrää pääsee eteenpäin ja niin pois päin.

Kukaan ei tarvitse niin paljoa leluja kuin vaikka meillä on. Meille lelujen kerääminen on harrastus ja etsin välineitä, joita voi käyttää myös toimintaterapiassa. Elämme aikamoisessa yltäkylläisyydessä, sillä vaikka meillä ei olisi yhtään lelua kotona, lapset saisivat nauttia niistä vakassa, perhepuistossa, kirjastossa tai sisäleikkipuistoissa. Pohjoismaissa leluja on keskimäärin aivan suhteettoman paljon liikaa. Mieti perheenne lelumäärää: panostatteko määrään vai laatuun? Onko leluilla jälleenmyyntiarvoa? Saako niitä korjattua, jos ne menevät rikki? Ovatko materiaalit lapselle turvallisia?

Olen työssäni lastensuojelussa vuosia, vuosia sitten tavannut lapsen, jolla ei kirjaimellisesti ollut kolmeen ensimmäiseen ikävuoteen yhtään lelua. (Ja hänen kanssaan ei todellakaan leikitty lentokoneleikkiä tai viety kirjastoon). Hän oli huostaanoton aikaan leikkinyt elämänsä aikana sähköjohdoilla ja oli kiinnostunut pistorasioista. Hän on edelleen yksi surullisimmista lapsista, joita olen olen eläessäni tavannut. Ajattelen häntä usein, sillä hän on jo aikuinen. Muistan upea ilosi, kun sait jouluna oman nerf-setin.

Eli kyllä. Lapsi tarvitsee leluja, ei paljon mutta jotain harkittua, iänmukaista, jotain hauskaa.

Terkuin, Heini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *