Kuulumisia / Odotus

Kuulumisia rakenneultrasta

Moni on kysellyt kuulumisia ja voin ilokseni kertoa, että pahoinvointi on historiaa ja olo on energisempi kuin koko kesänä. Masun koko vaihtelee, samoin mielialat. Kyyneleet tulevat herkästi mutta kyllä naurukin.

Huomenna minulle ja perheelle selviää lapsen sukupuoli. Viimeksi emme kertoneet miehen kanssa kellekään, sekin oli kiva. Silloinen inhokkivärini oli vaaleanpunainen, joten tämä saattoi vaikuttaa siihen, että pidimme asian salaisuutena. Nyt fiilis oli kuitenkin eri ja paljastamme perheillemme salaisuuden!

Mulla on itellä aavistus mutta niin oli viime kerrallakin ja väärin meni. Joten jännittää! Mulla ei oo niinkään väliä sillä että onko tyttö vai poika mutta vaikka kuinka suosin sukupuolineutraaleja vaatteita, totuus on että tuskin tulen kovin monta rusettipantaa pukemaan pojalle.. Mua aina huvittaa se, että joku on keksinyt, että kasvikunnan tuotteista kukat on omistettu pelkästään tytöille tai että vain pojat ovat kiinnostuneita dinosauruksista. Vielä huvittavampaa on se ajatus, että esim. bambit olisivat tytöille tai karhut pojille. Kuka näitä oikein keksii???? Harva kuitenkaan pukee vieläkään frillapöksyjä tai rimpsumekkoja pojalle arkena tai tytölle kauluspaitaa ja rusettia kaulaan juhliin.

Kävimme torstaina rakenneultrassa ja fiilis oli sen jälkeen korkea. Jostain syystä musta tuntuu, että varsinkin miehelle noi ultrat konkretisoivat raskautta aivan eri tavalla, kun näkevät tulevan vauvan. Ja kyllä itselläkin taas kyynel vierähti. Ainakin meillä mies nyt kohtelee mua taas huomaavaisemmin ja muistuttelee, että olen raskaana. Olo on tällä hetkellä niin hyvä, että tosiaan usein ei tunnu mitenkään “raskaalta”. Tuntuu, että jaksaisi liikkua niin paljon kuin haluaisin, jaksan aika hyvin tehdä kotitöitä ja keksiä luovia projekteja.

Niin siitä ultrasta vielä. Sikiöllä oli kaikki hyvin ja rakenteet kohdillaan. Istukan paikka on tällä hetkellä hankala. Viime raskaudessa istukka oli myös alussa kohdunsuulla mutta oli jo toisessa ultrassa siirtynyt niin ylös, että se ei vaikeuttanut synnytystä. Nyt istukka on edessä ja hyvin lähellä kohdunsuuta, mikä saattaa vaikuttaa esimerkiksi tulevaan synnytystapaan. Kätilö kertoi, että tuossa kohtaa istukan repeäminen olisi riskinä mutta muistutti että kohdun kasvaessa istukka voi siirtyä vielä otollisempaan kohtaan. Käymme siis ylimääräisessä ultrassa myöhemmin. En ole asiasta juurikaan huolissani.

Edessä oleva istukka on vaikuttanut selvästi liikkeiden suuntaan ja tunnistamiseen. Huomaan, että potkut suuntautuvat kylkiin ja sisäelimiin ja virtsarakkoon ihan eri tavalla kuin viimeksi.

Mutta siellä hän oli! Meidän lapsemme! Imeskeli varpaitaan ja liikuskeli rauhallisesti. Pidin miestä kädestä ja hymyilytti. Sitten tapahtui sellainen ihme, jota en viime raskaudessa kokenut.. Kätilö ultrasi vielä toisellakin anturilla, jossa oli 3D kuvaa… Uskomatonta. Vaikka istukka oli pahasti naaman edessä, niin saimme kaksi kuvaa hänen kasvoistaan. En olisi todellakaan uskonut tai osannut toivoa, että tuollainenkin olisi mahdollista.

Kun katsoin kuvia myöhemmin autossa, en tiedä kumpi itki enemmän taivas vai minä. Pieni rakas oli aivan samannäköinen kuin Mimmi nukkuessaan. Se oli liikuttavinta, mitä olen (ikinä?????) nähnyt.

Mulla on paljon raskausjutut mielessä tällä hetkellä. Samaan aikaan alkaa varhaiskasvatus ja työt ja arki jajaja… Pää on aika täynnä tällä hetkellä. Kaipaisin aikaa ajatella. Aikaa haaveilla. Koen voimakasta yhteyttä vauvaan mutta samaan aikaan tuntuu, etten ole “ehtinyt” valmistautua samalla tavalla kuin aiemmassa raskaudessa. Kun ehtisin edes käydä vaatteet läpi. Kirjoittelen vielä koosteen raskauden toisesta kolmanneksesta myöhemmin.

Terveisin Heini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *