Arki / Yleistä

Ajatuksia hoitovapaan alkamisesta

Ah, sieltä se taas tulee! Hoitovapaa! Siitä itseasiassa tämä blogikin on saanut alkunsa, kun jäin esikoisesta hoitovapaalle. Olo kuin ukkosmyrskyä odotellessa. Sitä varautuu taskulampuin ja ottamalla johdot pois seinästä mutta ei tietenkään yhtään tiedä, mitä sieltä tulee.

Kannustan kaikkia avoimeen rahapuheeseen ja siksi jaan vähän omiakin lukujani. Olen sosiaali- ja terveysalalla, jossa palkkakehitys on ollut olematonta viime vuosikymmenet. Sain vanhempainrahaa käteen 1100€, mikä on mielestäni tosi hyvin. Summa oli mielestäni iso, kunnes kuulin, että moni vanhempainpäivärahaa saman verran, kuin itse saisin käydessäni päivätöissä. Käsittämätöntä. Nyt elelen siis tästä eteenpäin kotihoidontuella, joka on 380€, josta menee verot. Käteen jää 270€ kuussa sekä lapsilisät. Lapsilisät menevät meillä lainan korkoihin ja osan olen laittanut myös joka kuukausi rahastoon (n. 90€). Näin olisin muuten jatkanutkin mutta hinnannousujen myötä koen, että rahastoihin sijoittaminen ei ole minulle näillä tuloilla enää mahdollista.

Kaupallisista yhteistöistä en ole juurikaan saanut rahaa, kenties voisin perustaa toiminimen ja laskuttaa mutta somemaailma on aika raadollinen, enkä usko siitä tulevan tuloja. Jos lastenkirja-projekti toteutuu, saisin tehdä työtä, jota odotan innolla! Siinä olisi tarpeeksi. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa voisin tarvittaessa tehdä keikkaa lähihoitajana tai lastenhoitajana päiväkodissa (molemmista on kokemusta) vaikkapa viikonloppuisin. Jos asuisimme omakotitalossa, olisin ehdottomasti alkanut perhepäivähoitajaksi. Hissittömässä kerrostalossa en kuitenkaan uskalla hommaan lähteä. Yksittäisistä kirpparimyynneistä ja vastaavista voi saada joitakin almuja, samoin joistakin taulumyynneistä mutta niillekään ei tässä maailmantilanteessa ostajia oikein riitä.

Rakastan olla kotona lasten kanssa. Sanon tämän ilman vähääkään ironiaa tai disclaimereita. Tämä on ihan erilaista kuin olin aikoinaan kuvitelmissani haaveillut ja odottanut. Mutta rakastan tätä. Toivon, että voisin olla Lyylin kanssa kotona mahdollisimman pitkään. En koe, että olisin jäänyt mistään “paitsi”, vain koska rahaa on käytössä vähän. Niin paljon voi tehdä kivoja juttuja ilmaiseksi tai pienillä rahoilla. Esimerkiksi lounas kerran viikossa mammakaverin kanssa kustantaisi 44€ kuukaudesta. Kokonaisbudjettiin katsottuna tämä olisi iso summa mutta koen, että saan siitä niin paljon iloa ja elämänlaatua, että aion panostaa asiaan jatkossakin. Käytän rahaa myös liikuntaan ja siitä en ole valmis tinkimään. Aajttelen, että panostus säännölliseen liikuntaan on säästämistä vaikkapa fysioterapeutti ja hierontakuluista, jotta kroppa ei pääse ihan rikkinäiseksi. Nykyinen kuntosali/ryhmäliikuntakortti on voimassa helmikuulle asti ja käyn pilateksessa. Olen syksyllä törsännyt myös tanssikursseihin, panostusta omaan hyvinvointiin siis. Haaveilen risteilystä lasten kanssa! Haaveilen, että pääsisin säännöllisesti hierontaan tai vaikka ripsien kestotaivutukseen (kävin kesällä ja se on ihan parasta!). Viimeeksi mainitut ovat kuitenkin minulle luksusjuttuja, joita ilman pärjäilen.

Teen itse paljon ruokaa. En ole kummoinen leipuri mutta osaan pyöräyttää teeleivät tai vadelmamuffinssit vauvalle. Niistä saa paljon iloa ja vaikkapa viikonloppuna teemme lettuja, siinä ruoka, josta saa luksustunnelman halvalla. Kasvisruokaa pyrin tekemään ainakin toisen aterian päivästä. En kuitenkaan ole tässä ehdoton. Joskus tuntuu kalliilta ostaa vaikkapa lohta mutta ajattelen sen panostuksena terveelliseen elämään ja lohesta tulee pienestäkin määrästä kylläiseksi. Ruuan hintojen (26%) nousu tuntuu todellakin lompakossa, koska joka ikisen raaka-aineen hinta on noussut. Toisaalta hoitovapaan aikana sellainen yleinen käyttötavaroiden hintojen nousu ei niin paljon haittaa, koska rahaa mihinkään tavaroiden ostamiseen ei olisi kuitenkaan.

Säästämme sähköä ja vettä tietoisemmin. En ole kuitenkaan vielä alkanut kytätä “halpaa sähköä” tai muuta sellaista. Meillä on onneksi vielä määräaikainen sopimus huhtikuulle. Mietin kyllä kausivalojen käyttöä uudella tavalla, ovatko ne kaikki tosiaan tarpeen? Laitanko valoja itseäni vai muita varten? Lämmityskustannuksista olisin valmis tinkimään paljonkin mutta puolisoni on uskomattoman viluinen ihminen. Laitoin muutaman lisämaton talvea varten (haaveena, että olkkariinkin saataisiin viimein sopiva villamatto!!), kaivoin villasukat esille ja kerrospukeuden kotona. Sähkönsäästämisessä keinot ovat monet. Jopa yllättävän pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus: katsotko reseptit aina puhelimelta? Puhelin ei sinänsä vie paljon sähköä, mutta internetiä ylläpitävät palvelimet vievät, joten voi olla kokonaisuuden kannalta kivempi kirjoittaa ihan vaan vanhanaikaisesti reseptit vihkoon. Vaikka nämä ovat sellaista pientä saivartelua, niin ajattelen, että saan itselleni pientä mielenrauhaa arkeen.

Ostimme elokuussa sähköpyörän ja olemme ajaneet sillä jo melkein tuhat kilometriä! Miettikää! Itse ajattelen, että se on tuhat kilometriä vähemmän bensarahoja ja muutenkin kroppa kiittää. Lahteen tai Helsinkiin voi mennä aina silloin tällöin lähijunalla ilmaiseksi, jos omat nurkat alkavat kyllästyttää. Veikkaan, että tulemme käyttämään myös enemmän julkisia kulkuneuvoja, jos vaan aikataulut sallivat. Meillä on jo tiedossa reissu Flamingoon kylpemään marraskuussa ja siellä aion ostaa jotain törkeän kallista ja hyvää pastaa. Pienet reissut tarvitsevat yleensä budjetointia etukäteen. Päiväretkeen menee yllättäen helposti 100€, jos ei ole tarkkana. Lahjojen osto on itselleni vaikein asia. Olisi ihanaa panostaa ystävien ja sukulaisten joulu- ja synttärilahjoihin, antaa merkityksellisiä lahjoja tai muistaa aineettomilla lahjoilla. Aineettomat lahjat ovat kuitenkin usein todella kalliita! Mulla ei yleensä ole ns. lahjarahaa budjetoituna ja joudun riipimään niihin rahat jostakin.. Tekisin mielelläni lahjoja itse, jos osaisin vaikka leipoa tai neuloa. Mun sisko on järkyttävän hyvä neulomaan (!) ja hänen lahjasukkansa ovat himoittu lahja. Mun sukat taas.. no ne ainakin ovat sukan muotoisia.

Joulukuussa tulevat ylimääräiset lapsilisät. Missä vaiheessa kuuta ne maksetaan, se tuntuu olevan arvoitus. Meillä rahat menevät todennäköisesti jouluruokiin ja mahdollisesti sähkölaskuun. Haluankin nostaa esille itse keksimäni kampanjan!

LAHJOITA SUN LAPSILISÄT

Monelle lapsilisät ovat ylimääräistä tuloa, toisille taas elinehto. Rohkaisenkin kaikkia, jotka kokevat, että lapsilisät ovat heille pientä ekstraa, lahjoittamaan joulukuun ylimääräiset lapsilisät hyväntekeväisyyteen. Monelle keskiluokkaiselle palkansaajalle tuplana tuleva lapsilisä on kuitenkin tarpeeton. Joo, voisi ostaa lapselle uuden pelikoneen, mutta mitä jos säästäisitkin luontoa ja loisit jotain hyvää ympärillesi? Joulukeräyksiä on paljon mutta apua tarvitsevia on ympäri vuoden. Hyviä kohteita ovat esimerkiksi

  • Hope-yhdistys (tavara- ja vaatelahjoitukset, harrastustoiminnan tukeminen vähävaraisille)
  • SOS-lapsikylä (kotimaan lastensuojelu)
  • Pelastakaa lapset ry (kotimaan vähävaraisten tai ulkomaan lasten aineettomat lahjat)
  • Suora apu, esimerkiksi ruokakassit tuntemallesi vähävaraiselle perheelle. Lahjakortit ovat aina in!
  • Esimerkkejä: yhden lapsen lapsilisillä saa kymppikortin sisäleikkipuistoon, kahden lapsen lapsilisillä saa jo koko perheelle kylpyläliput matkoineen ja sapuskoineen, kolmen lapsen lapsilisällä saat taaperolle vaipat puoleksi vuodeksi jne.

Jos haluat silti käyttää ylimääräiset lapsilisät itse, suosittelen lämpimästi miettimään, minkälaisille firmoille rahasi syydät. Tuetko pienyrittäjiä? Paikallisia ruuantuottajia? Paikallista kampaajaa, kukkakauppiasta, leipomoa? Hankitko lapsillesi kestäviä leluja vai hetken huumaa, joka päätyy pian roskiin? Nyt jos koskaan kulutusvalinnoillasi on merkitystä.

Kuka mukana tässä kampanjassa??? Jes, huippua!

terveisin Heini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *