Huomaan arjen kuormituksen hiipineen mieleen ja kehoon. Kaipaan kovasti hoitovapaan kiireettömyyttä, aikataulujen itse luomista ja sitä, että kotitöille oli eri lailla aikaa. Perjantait ovat onneksi edelleen meidän päiviä ja pääsen hakemaan tytöt joka päivä ennen neljää mutta silti aikataulut ahdistavat.

Kaipaan ulkoilua, kaipaan valoisaa aikaa raittiissa ilmassa, kaipaan ystävien tapaamista (sori kaikki, joille olen vastaillut tavallistakin heikommin..) kaipaan sitä, että iltaisin on energiaa liikunnalle ja omille harrastuksille. Pitää harrastaa ajankäytön priorisointia mutta miten? Mistä karsin? Liikunnasta? Ruuanlaitosta? Someajan olen rajannut nyt max. puoleen tuntiin päivässä ja se on riittänyt hyvin. Mulla on kaikki mahdolliset digitaalisen hyvinvoinnin rajoitukset puhelimessa, kannattaa tutustua oman laitteen mahdollisuuksiin.

(Disclaimer: en kaipaa sitä, että tili huutaa nollaa).

Kuuluuko arjen olla hektistä. Ei kuulu olla.

Olen ollut kipeänä tietenkin töiden alusta asti. Ensin vaivasi sitkeä yskä, josta kävin 3 kertaa lääkärissä, kunnes sain tarvitsemani antibiootit. Selkä hajosi noidannuolimaisesti heti, kun paranin yskästä.

Sain paljon somessa viestejä, kun kerroin selän menneen. Kiitos kaikille sympatiasta mun selän kanssa. Se on edelleen vähän huonona, vaikka myös parempi viime viikon fasciakäsittelyn jäljiltä. Selkä meni ekan kerran jouluna 2019 (liukastuin pienesti, kun tulin avannosta), toisen kerran lokakuussa 2022 (liukastuin metsässä) ja nyt lokakuussa kolmannen kerran (kumarruin nostamaan ruukkua viileällä parvekkeella).

Mun lähipiirissä on muutama kroonisesti selkäsairas ja olen lapsesta asti seurannut, mitä rakenteellinen valuvika ja krooninen kipu voi aiheuttaa. Olen aina pelännyt, että mun selkä alkaa oireilla mutta nyt kun se tapahtui, olen sisuuntunut enkä anna kivun hallita elämää.

Pilates on tuonut apua jalkaterien asentoon mutta työtä olisi vielä paljon sen suhteen. Tanssi motivoi mua liikkumaan monta kertaa viikossa paremmin kuin mikään muu. Voisin käydä enemmän hieronnassa, tehdä fascia-jumppaa ja kehonhuoltoa, joogata, kehittää keskivartalon kannattelua, sauvakävellä yms. yms. Tässä elämäntilanteessa se on kuitenkin haastavaa, joten panostan niihin asioihin, joihin voimavarat (ja rahat!) riittävät. Tsemppiä kaikille kroonisen kivun kanssa eläville, ette ole yksin.

Varhaiskasvatuksesta mulla on melko vähän sanottavaa, sillä Lyyli ei ole ollut siellä vielä yhtään kokonaista viikkoa. Sitkeä nuha vaivaa ja tänäänkin mietimme hakiessa, voisiko kaivautua maan alle, kun pienellä oli nenä keltaisessa räässä. “Ei se vielä aamulla noin paha ollut..” Joka päivä palaute on ollut “hyvin meni päivä, söi hyvin, rauhoittui hyvin nukkumaan”.

Töissä on ollut ihanaa. Oikeesti. Se johtuu 100% mun toinen toistaan ihanimmista asiakkaista. Niin ihania perheitä, ihania caseja. Viimeksi tänään mulla tuli kyyneleet silmiin, kun juteltiin asiakkaan kanssa. Muistan jotain siitä alun innostuksesta, joka oli jossain vaiheessa hävyksissä ja halu kehittyä terapeuttina on tällä hetkellä iso.

Terkuin Heini