Sain inspiraation tähän tekstiin, kun Näkymätön reppu-sarjan kirjoittaja Marianna kertoi kauppakeskuksen pelottavasta näyteikkunasta, joka saisi kenet tahansa tolaltaan. En itse todellakaan nauti kauhusta enkä ole eläessäni katsonut yhtäkään kauhuelokuvaa. Ymmärrän siis hyvin, että Halloweenin aikaan tietyt teemat ovat tosi kuormittavia. Muistan harjoitteluajoilta erään hyvin hyvin psyykkisesti sairaan lapsen, jolla Halloween-teema oli niin ylivirittävä ja yliahdistava, että kaikki siihen liittyvä jouduttiin rajaamaan pois.

Mikä sitten olisi sopivaa Halloween tekemistä pienelle tai herkälle lapselle?

Vierastan, että viattomia luontokappaleita on valjastettu kauhun ja pelon markkinointiin. Mitä pahaa lepakot, käärmeet ja hämähäkit ovat tehneet, kun ne vuodesta toiseen ovat kauhukuvastossa? Kun mietin, millaisia asioita pienet lapset pelkäävät, ne ovat harvoin hyönteisiä, mun asiakaskunnassa ne ovat enemmänkin jääkoneet, hylätyksi tuleminen, liukuportaat ja kiristävät sukat. Jäin pohtimaan pelottavuuden ja pelon kokemusta muutenkin. Miksi se kiehtoo niin paljon joitakin lapsia? Mitä eroa ja jännityksellä ja pelolla? Ristiriitainen ajatus, että samalle lapselle, jota tsemppaan verikokeisiin tai jolle sanotaan, että ei tarvitse pelätä pimeää sanotaan Halloweenin aikaan, että näitä asioita “kuuluu” pelätä. On asioita, joita pelkäämme evoluutiopsykologian näkökulmasta liskoaivojen jäänteenä (käärmeet, sade, pimeä) mutta mitä, jos ne eivät lapsesta olekaan pelottavia, vaan kiehtovia?

Kuitenkin Halloween tuntuu olevan vakiintunut perinne jo varhaiskasvatuksessa ja kouluissa, ilmeisesti sitä “kuuluu” viettää. Miten huomioida ryhmän herkimmät? Varhaiskasvatuksen ohjelma kun yleensä on sellaista, että kaikki osallistuvat suunnilleen kaikkeen toimintaan. Toivon, ettei ketään pakoteta kauhuteemaan mukaan koulussakaan. Halloweenina jenkit pukeutuvat ihan kaikenlaisiksi hahmoiksi, prinsessoista oraviin, joten toivoisin samaa monipuolisuutta myös Suomeen.

• Keskittäisin kaikki kurpitsateeman ympärille. Kurpitsathan sinänsä ovat vain… vihanneksia, joilla on erilaisia tunteita! Tuo kurpitsa on vihainen, tuo surullinen, tuo vähän ilkikurinen. Muumeissa on veikeä jakso, jossa Muumimamma kasvattaa jättikurpitsan salaa Hemulin kanssa, se voisi olla vuodenaikaan sopivaa katsottavaa pienelle. Kurpitsaa voi käyttää ruuanlaitossa ja leivonnassa. Porkkana on ehkä suomalaisille tutumpi syysherkku, suosittelen porkkanaruutujen leipomista yhdessä. (Linkki vie mun bravuuri-reseptiin, joka ei ole vielä koskaan epäonnistunut) Herkut tuntuvat olevan monen lapsen tärkein juttu Halloweenissa joka tapauksessa.

• Eskarit ja vanhemmat voivat kiinnostua pääkalloista ja luista luonnollisina ihmisen kehon osina. Voidaan tutkia dinosaurusten luurankoja ja ihmisbiologiaa. Hämähäkkejä ja lepakkoja voidaan tutkia tieteen näkökulmasta, mitä ne syövät, miksi hämähäkit ovat tärkeitä jne.

• Pelon kokemusta voidaan käsitellä tunnekasvatuksen kautta. Voidaan pohtia lapsen kanssa, mitä asioita ihmiset pelkäävät yleensä, mitä pelko on, missä kohtaa aivoja se syntyy, mitä auttaa, kun pelottaa. Sopivaa lukemista voisi olla vaikka Fanni ja liian jännittävä yö.

• Kepposten sijaan keskitytään askarteluun, etsitään luonnosta sopivia materiaaleja ja kaiverretaan kurpitsat. Glitterpullon askarteleminen on mielestäni sopivan jännittävä mutta samaan aikaan rauhoittava toiminto lapselle. Olen tehnyt lukuisien peruutusten vuoksi glitter-pullo kokeiluja töissä ja etsin vieläkin täydellistä konsentraatiota.

• Erilaiset varjokuvat ovat jännittäviä leikkejä. Varjoteatteri voidaan tehdä pahvista leikkaamalla tai käyttämällä leluja teatterin näyttelijöinä.

Olemme viettäneet ystävien lasten kanssa jo useampana vuonna lasten Halloween-kemuja, joiden teema on lähinnä pukea lapset hauskasti ja herkutella. Viime vuoden juhlista voit lukea täältä.

terkuin, Heini