Tämä vauva menee jotenkin nyt sellaisella tahdilla, että en oikeasti meinaa pysyä perässä! Siskonsa oli aikoinaan samanlainen – heti, kun joku taito oli opittu, oli aika aloittaa uuden harjoittelu. Kieriminen, ryömiminen, konttaaminen ja vauhdilla eteenpäin. Siksi nämä kuukausipostaukset taas laahaavat, on kiire pysyä tammikuisen perässä!

Yhtäkkiä ryömittiin eteenpäin, samantien alettiin tavoitella konttausasentoa. Eteenpäin liikkuminen on yksi vauvan elämän suurimmista muutoksista ja iso askel kohti itsenäistymistä. Ei ole väliä, missä iässä tämä muutos tapahtuu mutta joka tapauksessa se muuttaa vauvan täysin. Pääsen liikkumaan ITSE ja vielä MINNE HALUAN! Mullistavaa! Tämä mahdollistaa monipuolisemman leikin ympäri asuntoa.

Liikkeelle lähtemisen jälkeen omat lelut ovat hetkeksi täysin unohduksissa – miksi tutkisin tuttua helistintä, kun maailma odottaa! Myin itse asiassa meidän oman lelukaaremme, koska Lyyli ei todellakaan siinä enää kestänyt. Jos vauvan omat lelut tuntuvat muuttuneen maailman tylsimmiksi, kannattaa laittaa ne “piiloon” vaikka kestokassiin ja anna vauvan tonkia niitä sieltä. Vartin hupi on taattu. Kaikki “ei-lelut” kiinnostivat Lyyliä nyt erityisesti – isin avaimet (eivät ne leikkiavaimet, jotka olen tehnyt aikoinaan Mimmille vanhoista avaimista ja avaimenperistä), kaikki muoviset keittiöjutut ja sähköjohdot (miksi aina sähköjohdot?)

Pystympi asento vaikuttaa myös tilan hahmottamiseen ja oma eteneminen lattialla avaruudelliseen hahmottamiseen, etäisyyksien arvioimiseen yms. Myös sosiaalinen elämä mullistuu – hei mähän näen nää muut ihmiset ja pääsen halutessani niiden luo! Kannatellessaan päätä pystyssä vauva hahmottaa eri tavalla myös kasvojemme ilmeitä.

Normaalikehitys on siitä jännä juttu, että sitä on tutkittu erittäin paljon. On tärkeää, että vauva menee asiat tietyssä järjestyksessä mutta jotkut vauvat ovat sellaisia, että esimerkiksi ryömintävaihe jää lyhyeksi ja siirrytään nopeasti konttaukseen. Lyyli ryömi pidempään kuin Mimmi, mikä on erittäin hyvä asia keskivartalon kehityksen kannalta mutta ryömimisvaihe oli meillä silti verrattain lyhyt. Toiset vauvat taas ryömivät erittäin kauan ennen kuin nousevat konttausasentoon. Toimintaterapeuttina voin peukuttaa tälle! Keskivartalon lihaksiston kehitys on tärkeää seuraavan vaiheen eli istumisen suhteen. Ei siis kannata hermostua, jos kehitys on hidasta. Ryömimisessä on tärkeää erityisesti vuorotahtisuus, joka taas on edellytys kävelemiselle. Konttaaminen taas on supertärkeää ylävartalon voimien kannalta ja sillä on vaikutusta jopa äänteiden oppimiseen.

Istumistreenit Lyyli aloitti mielestäni aika varhain. Hän kuitenkin itse työnsi itsensä istuma-asentoon, joten minkäs teet.. Istuminen, jos mikä, mullistaa leikin täysin. Voin käyttää muuten kahta kättä ja samalla katsella mihin suuntaan haluan! Kun Lyyli alkoi istua, myös ruokailut helpottuivat huomattavasti. Kahden käden yhteistyötä ja lelun siirtämistä kädestä toiseen harjoiteltiin erittäin ahkerasti puolivuotiaana. Vauva nautttii hurjasti, kun hänelle ojentaa esineitä.

Meillä istuminen toi myös sen, että Lyyli pääsi ekaa kertaa hiekkalaatikolle. Olemme olleet kesän aikana paljon maalla ja reissuissa, vauva on todellinen retkivauva, jonka voi ottaa mukaan mihin tahansa.

Meillä uudet taidot eivät ole menneet kovin pahasti uniin, sen sijaan hampaiden tulo on vaikuttanut aamuöisin lisääntyneenä imuttelun tarpeena. Päinvastoin mielestäni vauva on aina paljon tyytyväisempi, kun on oppinut uutta. Kukkuu -leikki on naurattanut vauvaa erityisen paljon ja hän on nauttinut kaikenlaisesta seurustelusta. Vierastustakin toki on, ainakin, kun vauva on väsynyt. Tärkeää on antaa tässä iässä myös vauvan olla välillä “omassa rauhassaan” eli jos hän on tyytyväisenä lattialla ja tutkii kiinnostuneena sitä reikää lattiassa, niin ole vain silleen, että jes! Koko ajan ei tarvitse olla mitään ihmeellistä ohjelmaa ja aktiviteettia, liikkeelle lähtenyt vauva kyllä keksii keinon viihdyttää itseään (eri asia sitten onko koiran juomakupista hörppiminen kehittävää vai ei).

terkuin Heini