Yleistä Stressi hiipi huomaamatta arkeen Eräänä iltana sen huomasin. Oli lasten iltapala-aika, mies hoito syöttöjuttuja ja esikoinen nautiskeli iltapalaansa selittäen kaikenlaista. Sen sijaan, että olisin syönyt itse, huilannut tai tehnyt erittäin pakollisia kotitöitä, askartelin kukkakurpitsaa. Koska oli pakko. Pysähdyin siihen miettimään, onko tässä mitään järkeä. Olin etukäteen ajatellut, että kurpitsa piristäisi minua, että se karkottaisi kiireen ja pimenevät illat. Että se toisi elämääni seesteisyyttä ja iloa. Mutta siinä kuopsuttaessani kovaa kurpitsan sisusta tajusin, että ei se kurpitsa minua piristä. Kurpitsa ei pelasta stressistä kipeää päätäni. Uni ehkä ja lepo. Mutta ei se, että ostan jotain, mikä piristäisi. Tuntuu, että elämässä tapahtuu yhtäkkiä aivan liikaa ja liian nopeasti. Ja ne kaikki ovat hyviä asioita. (Noh, ehkä lasten sairastelut voisin jättää pois). Olen elänyt kaksi ja puoli vuotta ilman kalenterointia ja ylimääräistä “häseeräämistä”. Nyt vaka alkoi ja sitä häseeräämistä on yllin kyllin. Stressi mielletään ihmisten puheissa usein negatiiviseksi asiaksi mutta kivakin asiat voivat aiheuttaa kuormitusta. Läheisen kuoleman jälkeen yleisin stressin aiheuttaja on muutto tai lomamatka tai vaikka työpaikan vaihto. Eli se odotettu viikko Kreetalla saattaakin olla se, mikä kuormittaa aivoja enemmän kuin vaikkapa vaan ero. Ja ne ihanat harrastukset, nekin kuormittavat vaikkakin hyvällä tavalla. Aina kun aivot kokevat uusia asioita, ihmisen aikakäsitys hämärtyy. Sen takia esimerkiksi lapsella ja vanhemmalla on aivan erilainen aikakäsitys, koska lapsi kokee jatkuvasti kaikenlaista uutta. Olemme uutta oppiessa “alert”-tilassa, jolloin asiat jäävät itseasiassa huonommin muistiin. Toistan vanhan hokemani: uuden taidon harjoitteleminen vaatii 1000 toistoa. Ja nyt on paljon uutta: uudet aikataulut, uusia lauluja muskarissa, uusia salsakoreografioita. Uusien taitojen harjoittelmista itselle. Ei ihme, että jaksan iltaisin katsoa korkeintaan Frendejä. Olisin halunnut päättää tämän blogitekstin siten, että ihana treffi-ilta kahdestaan miehen kanssa Prismassa ja Hesburgerissa pelasti kaiken ja stressi kaikkesi. Sitten vaan vähän meditoin ja join kupin teetä ja kaikki olikin taas hyvin. Sori ei. Unettomuus ja lasten sairastelu jatkuvat edelleen. Jotain aion tehdä, yritän keskittyä olennaiseen niin paljon kuin mahdollista. Miten se onnistuu, sitä en vielä tiedä.. Tiedän kyllä mikä auttaa. Aidot kohtaamiset ystävien kanssa, pienet hetket puolison kanssa kaksin ja se salsa koreografioiden opettelu. Ja vähemmän kurpitsojen askartelua silloin, kun olen “alert”-tilassa. Terveisin Heini
Yleistä joulukuu 30, 2024 10 kuukautta Tagged kuulumisia Mitä jäi mieleen vuodesta 2024? Mulla on soinut päässä monta viikkoa Haloo Helsingin biisistä rivi “Tämä vuosi, joitain suosi enemmän”. Tämä rivi on ollut mielestäni aina todella […]
Yleistä joulukuu 17, 2024 10 kuukautta Tagged joululahjat, lahjat Parhaat joululahjat alle kouluikäiselle – osa 3 Seuraava kategoria on yksi suosikeistani eli parhaat aineettomat lahjat alle kouluikäiselle. Nimestään huolimatta olen listannut myös ns. kuluvat lahjaideat eli hyödykkeet, joista […]
Yleistä lokakuu 6, 2024 1 vuosi Unelma kerrallaan Aloin kirjoittaa mun elämän bucket listiä ehkä joskus kuvan oton aikoihin 2015. Siinä on isompia ja pienempiä asioita matkoista auringonkukkapellon kasvattamiseen, haaveita […]
Yleistä elokuu 30, 2024 1 vuosi Tagged leikkivinkit, vanhemmuus Kun leikkiminen tuntuu tylsältä.. Vartin viitsii.. Katsottiin lasten kanssa Areenasta Tuuria leffaillan kunniaksi ja mulle iski outo kateus:MITEN IHMEESSÄ TUURIN JA BONGON VANHEMMAT JAKSAA LEIKKIÄ LASTENSA […]