Aistit / Arki / Vanhemmuus

Syömishaasteita osa 1

Eka sormiruokailu ravintolassa, ikää noin 8kk

Aihe on arka. En oikeastaan tiedä miksi, mutta syömisen kanssa pulmat liittyvät usein niin moneen asiaan ja syy lapsen syömishaasteissa voi olla jossain ihan muualla kuin syömisessä. Kerron nyt omia kokemuksiani ja vinkkejä, jotka ovat auttaneet joitakin asiakkaitani. Syömisen pulmissa paras apu on usein ravitsemusterapeutti, puheterapeutti tai asiaan erikoistunut toimintaterapeutti. Jos kyse taas on vuorovaikutuksen tai vauvan ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen vaikeuksista (jotka usein liittyvät tilanteeseen, syy vai seuraus?), paras apu löytyy usein perheneuvolasta, perheterapeutin tai psykologin vastaanotolta. Lääkäri voi poissulkea mahdollisen refluksin ja rakenteelliset seikat syömistä vaikeuttavina haasteina.

Kirjoitankin syömisasioista nyt aistien näkökulmasta. Aistit ovat erittäin vahvasti mukana syömisessä ja joskus aistiyliherkällä lapsella voivat liittyä myös ruokailutilanteiden haasteisiin. Suosittelen toimintaterapeuttina kokeilemaan sormiruokailua ainakin isomman vauvan tai taaperon kanssa, sillä siinä toteutuu kivasti se, että lapsi pystyy valikoimaan lautaselta sen, mitä haluaa maistaa. Tuoreena äitinä koin jotenkin ahdistusta siitä, että sormiruokailua tuputettiin joka tuutista. Ei se ole sen maagisempaa, kuin tavallinen ruokailu mutta joitakin etuja kyllä näen. Ainakin meidän vauvamme oppi nopeasti melko itsenäiseksi ruokailijaksi ja siirtyminen ruokailuvälineisiin oli luontevaa. Sotkua ei kannata pelätä, sillä se vähenee koko ajan, mitä taitavammaksi vauva kehittyy ruokailijana. Pientä yskimistä ei kannata säikähtää mutta samaan hengenvetoon muistutan kertaamaan pienen vauvan ensiapuohjeet.

Joskus sormiruokailu ei onnistu, koska ruuat tuntuvat lapsesta “limaiselta” tai “ällöttävältä” sormissa. Ruuan koostumuksella on joillekin suuri merkitys. Tällöin kyse VOI olla myös tuntoyliherkkyydestä tai lapsi vain tykkää mieluummin, että häntä syötetään. Tällöin ota heti käyttöön pieni haarukka (mielellään mahdollisimman terävät piikit, jotta niillä saa oikeasti keihästettyä ruuan). Jos lapsi pystyy keihästämään haarukalla, kädet eivät sotkeennu ja itsenäinen syöminen helpottuu.

Jos muksu syö soseita, kiinnitä huomiota soseen rakenteeseen. Suosittelen jo melko pienenä tekemään vauvan soseesta karkeampaa eikä aivan hienoksi soseutettua. Tällöin hän tottuu vähitellen sattumiin ja möykkyihin. Esimerkiksi valmisruuista Muru Babyn soseet ovat selkeästi karkeampia ja niillä on hyvä harjoitella. Liian sileään rakenteeseen totuttautuminen voi kostautua myöhemmin, jos muksu haluaa vielä neljävuotiaanakin syödä pelkästään Pilttiä (perustuu tositapahtumiin). Eri asia tietenkin on, mikäli lapsella on kehitysvamma tai muu fyysinen syy, minkä takia nieleminen ei onnistu.

Jos epäilet, että lapsellasi on hajuyliherkkyyttä voit kokeilla vaikka näitä;

  • ota lapsi mukaan ruuanvalmistukseen, jolloin haju tulee keittiöön “pikkuhiljaa”.
  • varmista, että taaperon tai vauvan ruokalappu on putipuhdas
  • haalea ruoka on usein vähemmän tuoksuvaa, kuin höyryävän kuuma ruoka
  • tuore sitruuna usein neutraloi hajuja on melko hyvin siedetty haju, voit kokeilla pirskottaa sitä!

Lapsen vireystilaa voi nostaa kokeilemalla kovia pureskeltavia (porkkana, näkkäri, omena, kaikki rouskuvat). Nämä sopivat siis väsyneisiin aamuihin loistavasti. Sitkeät, “purkkamaiset” ruuat auttavat keskittymisessä ja sopivat hyvin iltapäivään ja vaikka läksyjen tekoon. Imemisellä on vireystilaa laskeva vaikutus, joten iltamaidon voi antaa lapselle pillillä imettäväksi tai paksu smoothie ovat myös hyviä.

Jos haasteena on motoriset haasteet (ruuan hienontamisen vaikeus, silmän ja käden yhteistyö) suosittelen olemaan yhteydessä omaan toimintaterapeuttiisi yksilöllisiä harjoituksia varten. Tarkkaavaisuuden pulmissa taas suosittelen käyttöön ennakointia ja kuvatukea, niitä löytyy kattavasti esimerkiksi Tampereen kaupungin nepsy-sivuilta. Joskus auttaa, että lapsi syö näkkärin ensin ja hän jaksaa sen jälkeen keskittyä ruokailuun paremmin. Tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden pulmissa yllättävän iso merkitys on ruokavaliohoidolla ja säännöllisellä ateriarytmillä (myös mahdollisten lääkitysten takia!)

Työkaverini kertoi, että luettuaan tiettyjen ruoka-aineiden parantavan unen laatua hän oli testannut sitä kolmeen lapseensa. Nukkumaan menot rauhoittuivat sen jälkeen huomattavasti. Nämä “taikaruoka-aineet” olivat heidän iltojensa pelastus; maito, kananmuna, banaani, kaura. Näistä syntyy vaikkapa loistavasti banaanipannari. Jos siis haluamme, että Mimmi nukahtaa takuuvarmasti, pilkomme hänen iltapuuroonsa (kaura+maito) lisäksi banaania. Toimii. Toinen vaihtoehto on kauraleipä ja juusto.

Tuliko sulle uusia vinkkejä tästä? Syömisjutut jatkuvat ensi viikolla!

terveisin Heini

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vappuleikkejä rennosti

huhtikuu 28, 2021

Lastenvaateopas osa 3

toukokuu 4, 2021