Jokunen pitkäikäisempi lukija saattaa muistaa tämän katkeran tekstin mun edelliseltä odotusajalta. Entä, jos baby showereita ei tulekaan? Kerroin tekstissä katkeruudestani siitä, että esikoista odottaessani minulle ei pyynnöstä huolimatta järjestetty baby showeria, tuota imelää, Amerikasta rantautunutta juhlaa, jossa tuleva äiti ja vauva ovat keskipisteessä. Muutama kaveri onnistui pelastamaan silloin mun loppuraskauden yllätys-vaippakakulla mutta silti, kun kuulin äitiystäviltäni erilaisista tavoista, joilla heidät oli yllätetty, katkeruus nosti aina päätään. Enää en tunne tuota katkeruutta.

Tällä kertaa olin liikkeellä ajoissa ja rehellisesti. Kun miehen siskot kysyivät, haluaisinko vauvajuhlat, sanoin epäröimättä KYLLÄ.

Jotain olin siis oppinut, kannattaa avata suunsa.

Nyt olin myös mukana suunnittelussa sen verran, että sain esittää toiveita esim. paikan ja teeman suhteen. Toivoin aikuisten juhlaa ja paikaksi valikoitui ravintola Mimosan Aito (valittu viime vuonna mm. Suomen parhaaksi lounaspaikaksi!) Lahjat tai muu sellainen ei tuntunut nyt toisella kierroksella niin tärkeältä, tärkeämpää oli se, että ihmiset tulisivat paikalle. Myönnän silti, että ystävän tekemä vaippakakku sai hymyn huulille ja porukkalahjana saatu raha kantotakin ostoa varten lämmitti kovasti! (Olenkin kantotakin hankkinut ja vielä kerran kiitos KAIKILLE lahjaan osallistuneille!)

Päivä alkoi siten, että sain päähäni seppeleen. Heti, kun näin sen, tiesin, että nyt meni nappiin. Olin nimittäin jo pukenut päälleni vihreän mekon (okei, se on oikeasti mun siskon mekko!) ja ne sopivat jotenkin niin hyvin yhteen. Tiesin, milloin ja missä juhlat olivat mutta muun toivoin säilyvän yllätyksenä.

Meillä oli pitkä pöytä, joka oli koristeltu niin kauniisti, että ihan sydän suli! Hämmästyttävän kauniit kukkakoristeet oli tehty Rosariumissa (mun suosikkikukkakauppa Maan päällä!) Ruuat ja kakku tulivat ravintolasta. Söimme ihania ruokia (joissa tosin kesti suuuuupeeeeerkauan, koska olisimme nälkäisiä!) ja jälkiruuaksi oli puolukka-kinuskikakku. Kakku oli ihan järkyttävän hyvää! Sain myös ihanat mocktailit, joista tykkään lähes poikkeuksetta. Puolukka-lime toimi ainakin mulle loistavasti! Ravintolassa juhlien pitämisessä oli se hyvä puoli, ettei kenenkään läheisen tarvinnut stressata tarjoiluista. Paikalla oli mun ja miehen äitien lisäksi kaikki kolme tulevaa tätiä, muutama työkaveri sekä mammaliigan edustus.

Ohjelma oli hauska ja simppeli; jokainen toi mukanaan oman vauvakuvansa, joista muut sitten arvuuttelivat, kuka kukin on. Se oli juuri sopivasti vauvateemaa ja samalla vieraat hieman tutustuivat toisiinsa! Toisena ohjelmana oli Baby-visa, jossa vieraat saivat kirjoittaa lapuille arvauksensa vauvan syntymäpäivästä, ehdotuksen/arvauksen nimestä ja muita terveisiä. Olen lukenut viestejä jo monta kertaa, sillä jostain syystä tuollainen käsin kirjoitettu viesti tuntuu todella arvokkaalta ja tärkeältä. Myönnän, että nimiehdotukset ovat olleet loistavia (osa sellaisia, joita olimme oikeasti miettineet!) ja olen kyyneleet silmissä lukenut ystävien kauniita sanoja meidän perheellemme.

Tämä Baby Shower oli minun korjaava kokemukseni. Tiesin, että edellinen kerta meni pieleen, koska informaatio ei vain kulkenut kunnolla ja läheisten voimavarat olivat rajalliset. Nyt sain nauttia, olla vailla huolta järjestelyistä mutta kuitenkin tiesin, että juhlat ovat tulossa. Päädyimme pitämään vauvajuhlat jo lokakuun alkupuolella, mikä olikin hyvä aika, sillä oli verrattain hyvinvoiva, energinen eikä pahimmat korona-aallot olleet silloin vallalla. Suosittelen itseasiassa muillekin tuollaista melko varhaista ajankohtaa (laskettuun aikaan oli alle 3kk), mikäli on taipumusta siihen, että voi kovin huonosti loppuraskaudessa.

Kiitos tsiljoonasti – ei, kun miljoonasti! Nämä juhlat olivat juuri sellaiset, joita olin kaivannut ja jokainen yksityiskohta sellainen, mistä olin salaa haaveillut. Olen niin kiitollinen perheillemme ja erityisesti miehen siskoille, jotka olivat juhlat jälleen taikoneet kasaan. Muistelen näitä vieläkin hymy huulilla.

terveisin Heini

P.s. Siilipallo selvisi hengissä lähes kaksi kuukautta ja vasta viime viikolla hän pääsi ilmapallojen taivaaseen