Vain äitylijutut / Vauvajuttuja

Vauvan kantaminen ja meidän kantovälineet

Rakastan, rakastan. Kantaminen on tullut minulle ja vauvoille luonnostaan. Se tuntuu hyvältä, se tuntuu oikealta. Molemmat vauvani ovat viihtyneet kannettavina ja se on tuonut isoa helpotusta mm. takaisinvirtaukseen, flunssiin ja ihan vain paikasta toiseen liikkumiseen. Tiskaaminen kantovälineen kanssa on hankalaa mutta syöminen onnistuu. Kerran jos toisenkin on vauvan päälaella ollut ruokatahroja mutta pahin oli, kun kaadoin vahingossa Mimmin päähän mustikkakeitot ja näytti, kuin vauva-parka olisi ollut aivan veressä. Siinä olikin pesemistä! En suosittele minkään kuuman syömistä kantovälineen kanssa ja muutenkin ruokarauha äideille pitäisi olla kirjattuna työehtosopimukseen.

Olen kiitollinen, että saimme ystäväperheeltä lainaan Tula-repun, jota olen käyttänyt erityisen paljon Lyylin kanssa. Meillä taisi olla ihan vain standard-malli, jonka olen kokenut monipuolisena. Olen siinä kantanut jopa Mimmiä alle kolmevuotiaana selässä. En koe tarpeelliseksi, että vauva kulkisi kasvot menosuuntaan päin. Jos vauva haluaa kurkkia sivulle, yksinkertaisesti hän kääntää päätään ja minä käännän siten, että hän näkee hyvin. Vaikka monille Explorer-malli on suosikki, en tiedä missä tilanteessa käyttäisin ominaisuutta, jossa vauva kulkisi kasvot “maailmaan” päin. Kuitenkin pieni vauva haluaa ensisijaisesti nähdä kantajan ja hänen reaktionsa ja olla turvassa suojassa liioilta ärsykkeiltä. Tulasta on lisäksi vielä Free-to-Grow malli ja sen hankkisin meille, jos joskus vielä Tulan ostaisin. Mimmin aikana meillä oli käytössä BabyBjörnin rintareppu, jota en todellakaan suosittele kenellekään. Kuitenkin moni reppumalli on kehittynyt viime vuosina merkittävästi siten, että vauvan jalat eivät roikkuisi suorana, vaan tulisivat luontevasti sammakkoasentoon.

Mulla on kaksi kantoliinaa, jotka molemmat olen ostanut käytettyinä Torista. Ensimmäinen on ihanan pehmeä pellavan värinen kudottu liina. Muistaakseni merkkinä oli Dionysos ja liina on pellavasekoitetta. Liina oli jo edellisellä käyttäjällä kulunut super-pehmeäksi ja oli täydellinen jopa vastasyntyneelle. Liinan avulla vauvan ergonomia on mielestäni helpompaa toteuttaa kuin repuissa. Liina kun on aina käyttäjänsä kokoinen ja mukautuu vartalon muotoihin. Olen harkinnut liinan myymistä mutta suoraan sanottuna tähän on kehittynyt niin iso tunneside, että se voi olla vaikeaa.

Toisena liinana mulla on ollut selkäsidontainen Vanamon Kide-liina. Siinä on kudottuna kolmea materiaalia: silkkiä, puuvillaa ja pellavaa. Selkäsidonta on kyllä vaikeampi ainakin minulle mutta toisaalta vauva on siinä vaiheessa paljon isompi ja jäntevämpi, eikä vaikkapa päätä tarvitse varoa niin paljon, joten se on myös helpompaa.

En ole käynyt minkäänlaista koulutusta kantovälineisiin mutta ystäväni Jonna on kantoliinayhdistyksessä ja perehdyttänyt minua välineisiin ja perussidontoihin. Hyvä kantokorkeus on ns. “suukotusetäisyydellä”. Usein itse ole huomannut, että olen sitonut vauvan liian ylös, jolloin vauvan päälaki melkein hipoo leukaani.

Seuraava askel olisi ollut ottaa yhteyttä paikalliseen kantoliinayhdistykseen ja opetella erilaisia sidontoja. Mutta yllättävän pitkälle pääsee ihan vain Youtube-videoiden avulla. Uusien sidontojen opetteluun varaan yleensä hyvän hetken.

Kuvissa molemmat muruseni eri ikäisinä. Kantovälineiden isoin käyttöaste on kuitenkin ehdottomasti alle puolivuotiaana. Mulla kantaminen on vähentynyt molemmilla kerroilla roimasti, kun lapsi on alkanut itse liikkua kontaten ja kävellen. Toki silloinkin edelleen kun lapsi on kipeä tai ollaan retkellä kantaminen on paikallaan. Tässä vaiheessa (erityisesti äidin) keskivartalon tuki pitää kuitenkin olla jo melko hyvissä kantimissa, koska vauvalla/taaperolla saattaa olla aika mittavastikin painoa. Esimerkiksi trikooliinan käyttöikä on mitä on, koska kangas joustaa sen verran paljon, että vaikkapa 8kg vauvan kantaminen siinä alkaa olla jo aika työlästä.

Meillä molemmat lapset nukahtavat kantamiseen. Liike, lämpö, läheisyys ja tutut tuoksut (eli mun hien ja/tai maidon lemu) tekevät vauvat uneliaaksi. Myös taaperona Mimmi nukahti lähes aina kantorinkkaan. Joskus se on ollut ärsyttävää, kun olemme juuri saapumassa retkeltä parkkipaikalle ja hups, lapsi nukkuukin selässä.

Olen muistaakseni täälläkin valitellut alaselkäkipuja? Ne ovat vaivanneet minua lokakuusta asti – nimittäin kaaduin mutaiseen maahan Lyyli selässäni metsäretkellä. Syy on kyllä tavallaan ihan omani. Ehdotin nimittäin Mimmille “mennäänkö seikkailureittiä” eli kiipesimme mutaista, lehtien peittämää rinnettä ylös. Vieressä olisi siis ollut ihan vain portaat. Liukastuin ja selkä niksahti. Olin suuressa viisaudessani lähtenyt retkelle YKSIN lasten kanssa ja jouduin soittamaan iskän hakemaan meidät metsästä. Siitä vielä päivystykseen ja piikki pakaraan. Onneksi ei kuitenkaan sattunut pahempaa mutta tämä olkoon muille opetuksena: kantovälineen kanssa tasapaino voi pettää etenkin synnytyksen jälkeen ja valitse hyvät kengät ja turvallinen reitti. Tätä kirjoittaessa ulkona on jäätä, jonka päällä on kaunis kerros loskaa ja vettä. En ehkä lähtisi ulos juuri nyt. Sen sijaan viime talvena ulkoilimme usein siten, että Lyyli on kantoliinassa kantotakin sisällä ja Mimmi touhusi omiaan.

Kantorinkassa saamme miehen kanssa usein kysymyksiä. Meillä on ollut käytössä nyt jo monta vuotta Deuterin Kid Comfort 2 kantorinkka ja olemme olleet siihen tosi tyytyväisiä. Rinkkojen hyvä puoli on, että niissä on tilaa myös pienelle eväille/vaipalle tai muille tykötarpeille taskussa, joka sijaitsee lapsen istumapaikan alla. Jalat jäävät herkästi turhan suoriksi, varsinkin, jos lapsi nukahtaa ja rentoutuu rinkkaan. Mielestäni rinkan kanssa liikkuessa on hyvä pitää kunnon jaloittelu-tauot lapselle. Olemme käyttäneet rinkkaa 7-36kk lapsen kanssa eli jopa Mimmi menee edelleen selkään hätätilanteessa! Hän suutahti Kolin reissulla, kun ei päässyt rinkkaan, kun oli aina edellisillä pidemmillä retkillä päässyt. Kannatan aina sitä, että taapero saisi kävellä myös itse mutta tietyissä maastoissa (kuten kuvassa yllä) se voi olla todella vaikeaa. Hyvä sääntö on, että ensin kannustan kävelemään ja sitten vasta rinkkaan 🙂

Jäikö jotain kysyttävää? Laita rohkeasti viestiä, niin vastailen 🙂

terkuin, Heini