Tarina siitä, kun hurahdin..

Kuinka monta Kaikon headwrappia on tarpeeksi?

.. lastenvaatteisiin.

Oli vuosi 2018. Kiersin vakiokirpparia, silmäilin hyllyjä. Silmiini osui mekko, jossa oli upean kauniin vihreä väri (harmaa vihreä sävy, johon olin hulluna siihen aikaan). Siinä ei ollut mitään järkeä, mutta ostin mekon. Siis mekon, sellaisen mallin, jota ei kyllä oikeasti tulisi pojalla käytettyä. Jälkikäteen naurattaa, sillä vaatteen koko oli noin 4-vuotiaalle lapselle. Se oli ensimmäinen Gugguu..

Vasta vähän aikaa sitten olin ostanut työkaverilleni vauva-lehden hänen äitiyslomansa alkamisen kunniaksi. Selasin lehteä ja luin lyhyen artikkelin naisesta, joka oli täysin höpsähtänyt lastenvaatteisiin ja teki niillä bisnestä nettikirpparilla. Pidin naista hulluna. Hän huusi lapselleen, mikäli merkkivaatteeseen tuli reikä.

Kiersin kirppareita koko odotusajan ahkerasti, välillä jopa intohimoisesti. Pikkuhiljaa tulin valikoivaksi. Höpsähdin. Ja pahasti. Nettikirppareihin en ole vielä tänäkään päivänä tutustunut kunnolla yksittäistä tori-hairahdusta lukuunottamatta. Jokaikinen merkkivaate vauvavuodelle on ostettu käytettynä ja vaatevarasto oli käytännössä valmis Musumen syntyessä (kokoon 74cm asti). Siskoni liittyi jo raskausaikana etsintäporukkaan (sukupuolineutraalisti, koska pidimme salaisuuden itsellämme 😅) Gugguun lisäksi olemme tehneet edullisia löytöjä kotimaisilta merkeiltä; Nosh, Blaa, Marimekko, Papu, Metsola, Mainio, Aarrekid.. Edullisemmista kotimaisista mainittakoon kirpparilöydöistä Melli Ecodesign, Hilla ja Pikkuset. Lisäksi on joitakin ulkomaisia merkkejä, joista tykkään, esimerkiksi POMP de LUX ja Polarn o. Pyret, joita löytyy käytettyinä kivasti!

Siirryin porttiteorian mukaisesti seuraavalle tasolle. Tässä vaiheessa tiesin, että homma alkoi muuttua hämäräksi ja että aloin muistuttaa tuota lehtiartikkelin naista. Hurahdin ja pahasti: Löysin Kaikoclothing vaatteet. Kaikossa ihastuttaa paitsi eettisyys, se upea visuaalinen, esteettinen maailma, joka brändin ympärille on luotu. Rakastuin Kaikon naisten mallistoon ja olen ostanut pitkästä aikaa itsellenikin vaatteita.

Nyt olen pisteessä, jossa kyttään seuraavaa droppia ja bongaan kirppareilta Kaikon kuosit sekunnin murto-osassa. Tarkennan vielä, mitä tarkoitan kyttäämisellä; laitan puhelimeen hälytyksen, laitan vauvan parvekkeelle nukkumaan, avaan tietokoneen ja kliksuttelen päivitysnappia maanisesti. En kuitenkaan osta heti. Ihailen, ihastelen, haaveilen.

Kunnes jostain pompsahtaa Kaikon alekoodi tai mid season sale. Huoh.

Ekologisuus, raha, käytettävyys, esteettisyys.. ja etsimisen jännitys ovat tärkeimpiä syitä, miksi ostan lastenvaatteet kirpputorilta. Ostan vauvanvaatteet näppituntumalla, jolloin tunnen, onko kangas kestävää ja pehmeää. En ikinä ostaisi vaatteita, jotka estävät vauvan liikkumisen tai tuntuvat käytettäessä epämukavilta. Ongelma tuli koon 86cm kohdalla, niitä ei tunnu löytävän tarkkojen kriteerieni perusteella käytettyinä. Ovatko niin puhki kontattuja ja siksi en löydä sopivia? Siksi olen täydentänyt näytä yksivuotiaasta eteenpäin kokoja uusina, lähinnä Kaikon ihanuuksilla.

Minulla on varastossa ulkovaatteita maailman pariksi vuodeksi eteenpäin, kaikki käytettyjä ja erittäin edullisia. Reiman ihanat toppahaalarit ensi talvelle löysin kympillä (2kpl) ja ne ovat molemmat upeita. Kenkiä löytyy käytettynä myös tosi kivasti, (kiitos Elli, Sanna ja Heidi). Yksi kalleimpia kirppariostoksiani ovat Minna Parikan puputennarit 25€.. Ne oli saatava!

Lapseni ei kenties tule koskaan olemaan trendikäs tai aallonharjalla kulkiessaan “so last season” kuoseissa. Se ei ole mielestäni tavoiteltava asia enkä koskaan ostaisi vaatetta pelkän merkin takia. Mutta voi että, miten paljon saan iloa, kun voin pukea hänet kauniisti. Isompia kokoja ostaessa mietin aina ajattomuutta. Parhaita ovat yksiväriset vaatteet, joita voi sitten myöhemmin yhdistellä mahdollisten uusien kuosivaatteiden kanssa.

Olen pian siirtymässä seuraavalle tasolle, ns. “samisteluun”. Olen kuullut, siitä ei ole enää paluuta entiseen. Send help!! Termit ovat hallussa; kirpparilla tunnistan lyhenteet GG, PDL, Po.P. jne. Tiedän, mikä on drop, en enää hihittele, joka kerta kun näen kirpparilla merkin nimeltä “Molo” ja että “papun polvipaikat” eivät ole rikkimäiset leggingsit, vaan haluttu tuote.

Ongelma on se, että en halua vieroittua. En tahdo itselleni enkä muksulleni enää koskaan pikamuotia. En halua löytää pyykissä nuhjaantuneita kertakäyttövaatteita kaapistani. Vaatteen kuuluu kestää ja olen valmis huoltamaan ja korjaamaan jo olemassa olevia vaatteita, ompelukone on ollut jo nyt käytössä. Huomasin esimerkiksi second hand Noshin leggareissa pienen reiän polven kohdalla, koon ollessa iso, tein niistä shortsit.

Oon kuullut, että nyt on turha ostaa merkkivaatteita, kun ei kuitenkaan käy missään ja muut eivät näe niitä. Öö.. Mulle vaatteiden ensisijainen tarkoitus on suojata lapsen ihoa ja pitää hänet lämpimänä, heti perään tärkeänä on esteettisyys ja se, miltä vaate tuntuu. Vaatteet saavat likaantua, (Musumella on paha tapa repiä ruokalappu pois..) sitä varten on sappisaippua. Puen lapsen kauniisti itseäni varten, en muita. Laitan siis aina kauneimmat vaatteet, jotka ovat puhtaana muutamaa juhlamekkoa lukuunottamatta. Nyt jos koskaan kannattaa tukea kotimaisia yrityksiä ja selvittää vaatteiden valmistuksen taustat. Ikävöin Centtilää ❤️

Terveisin Heini